Tiivistelmä 14.1.2011 / MHH
Rediviva Oy (Rediviva) oli tuonut alkuvuonna 1997 markkinoille lehtiharavan, jonka tavaramerkille Finman se oli saanut 20.9.1994 rekisteröinnin luokassa 8. Rediviva oli antanut lisenssisopimuksella Sun Runner Finland Oy:lle (SRF) oikeudet haravanlavan malliin ja sopinut, että royaltymaksu olisi 4 markkaa jokaisesta myydystä haravasta. SRF ja Oy Finland Camex Ltd olivat tehneet sopimuksen kevättalvella 1997 50 000 haravan myynnistä kyseisenä vuonna. Muiden myyntikanavien kautta haravia oli myyty vuonna 1997 15 000 kappaletta.
Fiskars Oyj:llä (Fiskars) oli mallioikeusrekisteröinti haravanlapaan. Fiskarsin lakiasiainjohtaja oli lähettänyt keväällä 1997 Finman-jälleenmyyjille kirjeitä, joissa vaadittiin näitä olemaan ottamatta Finman-haravia myyntiin ja palauttamaan myyntiin ottamansa haravat. Kirjeessä esitettiin, että Finman-haravat loukkasivat Fiskarsin mallioikeutta, ja uhattiin jälleenmyyjiä vahingonkorvauksilla. Kirjeen seurauksena Finman-haravien myynti oli loppunut täysin.
Helsingin HO oli antanut 14.3.2000 tuomion nro 568 (tiivistelmä), jonka mukaan Finman-harava ei ollut loukannut Fiskarsin mallioikeutta. Tuomion jälkeen Rediviva oli pystynyt tuomaan Finman-haravan takaisin markkinoille.
Redivivan vahingonkorvauskanteen johdosta 11.4.2002 antamassaan tuomiossa Raaseporin KäO oli katsonut, ettei kirjeiden lähettämistä voinut pitää tahallisena tai tuottamuksellisena ja ettei asiassa ollut vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaisia erittäin painavia syitä, jotka perustaisivat korvausvelvollisuuden. Helsingin HO pysytti 30.3.2004 KäO:n tuomion. KKO:2005:105 kumosi KäO:n ja HO:n tuomiot ja palautti jutun KäO:een siltä osin kuin kyse oli Redivivalle aiheutuneen vahingon määrästä ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Päätöksessään KKO oli lausunut, että korvausvelvollisuudelle oli erittäin painavat syyt ja Fiskarsin toiminnan ja Redivivalle aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys. KKO:n mukaan Fiskarsin menettely mallioikeuden puolustamiseksi oli ollut ylimitoitettua ja siksi Redivivan kannalta sopimatonta.
Raaseporin KäO antoi 17.11.2006 tuomion vahingon määrää koskeneessa jutussa. KäO oli velvoittanut Fiskarsin maksamaan Redivivalle vahingonkorvausta saamatta jääneistä lisenssimaksuista 26,00 euroa korkoineen sekä Redivivan oikeudenkäyntikuluja kaikissa oikeusasteissa. Turun HO kumosi 14.5.2008 KäO:n tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Uudessa käsittelyssä Rediviva vaati vahingonkorvausta saamatta jääneistä lisenssimaksuista aikavälillä 1997-2000, muun myynnin laskusta sekä Finman-tavaramerkin arvon alenemisesta.
Fiskars oli kiistänyt Redivivan kanteen lukuun ottamatta saamatta jääneitä lisenssimaksuja koskevaa vahingonkorvausvaatimusta 9 330 euroon asti ja vaatinut kaikkien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Fiskarsin mukaan neljän markan lisenssimaksu ei ollut uskottava, ja vaikka Rediviva ja SRF olisivat sopineet niin korkeasta lisenssimaksusta, väitetty vahinko oli ollut niin vaikeasti ennakoitavissa, ettei Fiskarsia voinut velvoittaa sitä korvaamaan. Fiskarsin mukaan syy-yhteys Fiskarsin lähettämien kirjeiden ja Redivivalle aiheutuneen vahingon välillä oli jäänyt näyttämättä ja vahingon määrä selvittämättä.
KäO arvioi, että korvausvelvollisuudelle oli erittäin painavat syyt. KäO totesi, ettei Redivivan mahdollisesta markkinaosuudesta lehtiharavamarkkinoilla voinut esittää näyttöä, koska haravoiden myynti estyi kirjeen takia kokonaan. KäO rajoitti korvauksen menetetyistä lisenssimaksuista koskemaan vuosia 1997–1999 sekä vuoden 2000 kevätmyyntiä ja arvioi menetetyn myynnin määräksi yhteensä 100 000 haravaa. Kirjallisten todisteiden perusteella KäO totesi, että haravakohtainen royaltymaksu oli ollut neljä markkaa. KäO:n mukaan Redivivan kanne oli jäänyt näyttämättä siltä osin kuin se koski kirjeen negatiivista vaikutusta muiden Finman-tuotteiden menekkiin ja Finman-tavaramerkin arvoon.
Rediviva ei ollut myötävaikuttanut vahinkoonsa tai laiminlyönyt vahinkonsa rajoittamista sillä, ettei se ollut muuttanut haravansa ulkonäköä. Helsingin HO:n 14.3.2000 antaman tuomion mukaan Finman-haravan lapa ei ollut loukannut Fiskarsin mallisuojaa, joten Redivivalla ei ollut ollut velvollisuutta haravansa muuttamiseen.
KäO katsoi, ettei asiassa ollut syytä velvoittaa kumpaakaan asianosaista korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, koska osa Redivivan vaatimuksista ratkaistiin Redivivan ja osa Fiskarsin hyväksi.
Käräjäoikeus velvoitti Fiskarsin suorittamaan Redivivalle 400 000 markkaa vastaavat 67 275,17 euroa korvauksena saamatta jääneistä lisenssimaksuista viivästyskorkoineen 23.12.2000 lähtien.
Sekä Fiskars että Rediviva valittivat tuomiosta hovioikeuteen.
Turun HO pysytti käräjäoikeuden tuomion.