Rediviva oli valmistanut ja laskenut markkinoille haravoita, joiden lapa muistutti Fiskarsin rekisteröimää haravanlapamallia. Fiskars oli lähettänyt tämän Redivivan Finamaniksi nimetyn haravan jälleenmyyjille kirjeen, jossa se oli tiukasti kieltänyt jälleenmyyjiä jatkamasta Finman-haravan myymistä. Rediviva väitti tästä koituneen taloudellista vahinkoa. Ennen kirjeiden lähettämistä Fiskars oli pyytänyt patenttitoimistoa selvittämään, loukkasiko Redivivan lapa Fiskarsin mallia. Patenttiasiamies oli todennut, että Finamanin lapa oli olennaisesti samanlainen kuin rekisteröity malli.
Myöhemmin Helsingin hovioikeus oli kuitenkin katsonut, ettei Redivivan Finman-harava loukannut Fiskarsin mallia. Myös markkinatuomioistuin oli hylännyt Fiskarsin kanteen, jossa se oli väittänyt Finmanin markkinoinnin olleen hyvän liiketavan vastaista.
Rediviva haastoi Fiskarsin oikeuteen sen jälleenmyyjille lähettämistä kirjeistä, vaatien korvausta saamatta jääneistä lisenssimaksuista, tuotteiden myynnin laskusta ja Finman-tavaramerkin arvon laskusta aiheutuneesta vahingosta. Redivivan mukaan Fiskarsin toiminta oli ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista. Tämän lisäksi Rediviva vaati Fiskarsia rangaistavaksi omankädenoikeuden käytöstä ja kunnianloukkauksesta.
KKO esitti, että mallioikeuden haltijalla on yleisesti ottaen oikeus pyrkiä selvittämään riitakysymykset ilman oikeudenkäyntiä, eikä tämän oikeuden tule rajoittua tilanteisiin, joissa loukkaus on etukäteen selvä. Lisäksi joissain tapauksissa saattaa olla tarpeellista tiedottaa asiasta nimenomaan jälleenmyyjille. Siten kirjeen lähettäminen ei yleisesti ottaen ole sopimatonta menettelyä.
Tuomioistuin totesi kuitenkin, että tapauksessa käsitellyn kaltaisen kirjeen lähettäminen voi mahdollisesti olla sopimatonta menettelyä. Sopimattoman menettelyn arvioinnissa tulee ottaa huomioon, onko yhteydenoton tarkoitus muu kuin mallioikeuden puolustaminen, käytetäänkö kirjeessä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia ilmaisuja, tai onko se muutoin sopimaton tai hyvän tavan vastainen, tai onko se lähetetty sellaisille tahoille, että se sopimattomaksi katsottavalla tavalla vaikuttaa hyödykkeen kysyntään.
KKO katsoi, että kirjeiden tiukka sävy synnytti jälleenmyyjille mielikuvan siitä, että mallioikeuden loukkaus oli kiistaton, vaikka patenttitoimiston arvio samanlaisuudesta oli myöhemmin osoittautunut virheelliseksi. KKO totesi, että Fiskarsin ei ollut ollut perusteltua esittää jälleenmyyjille tiukkasanaista myyntikieltoa ja varoitusta korvausseuraamuksista. Jälleenmyyjät olivat voineet saada harhaanjohtavan kuvan loukkauksen toteutumisesta ja sen seuraamuksista. Siispä kyseisen kirjeen lähettäminen oli ollut ylimitoitettu keino, ja näin ollen sopimatonta menettelyä. KKO kuitenkin hylkäsi Redivivan väitteet omankädenoikeudesta ja kunnianloukkauksesta.
KKO muistutti, että elinkeinotoiminnassa sopimaton tai hyvän liiketavan vastainen tahallinen menettely, johon on ryhdytty tietäen tämän menettelyn olevan omiaan aiheuttamaan taloudellisia menetyksiä toisen liiketoiminnassa, luo lähtökohtaisesti vahingonkorvausvelvollisuuden. Tällöin pitäisi olla erityisiä vastasyitä, jotta korvausvelvollisuutta ei syntyisi. KKO:n mukaan Fiskarsin menettely oli ollut hyvän liiketavan vastaista, sillä olisi ollut asianmukaisempaa kohdistaa toimet haravan ensisijaisiin liikkeellelaskijoihin, joilla olisi siten ollut mahdollisuus arvioida omalla riskillään, kuinka toimia. Fiskars oli täten korvausvelvollinen.
Tapaus palautettiin käräjäoikeuteen vahingonkorvauksien suuruuden arvioimiseksi.
(SR)