Tapaus koski sitä olisiko markkinaoikeuden (MAO) tuomiossaan MAO:528/2023 tullut omasta aloitteestaan soveltaa reformatio in peius -kieltoa, kun ainoa muutoksenhakija ei ollut markkinaoikeudessa vastustanut vastapuolen esittämää uutta muutettua suojavaatimusta kieltoon vedoten.
Tapauksessa Vilpe Oy oli tehnyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen Nuotube Oy:n keksinnölle hakemaa hyödyllisyysmallia nro 12416 vastaan. Nuotube Oy oli toimittanut PRH:lle vaihtoehtoisia suojavaatimusasetelmia V1-V3. PRH oli julistanut hyödyllisyysmallin osittain mitättömäksi, mutta pitänyt hyödyllisyysmallin voimassa ensimmäisen vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman V1 mukaan. Vilpe Oy valitti markkinaoikeuteen. MAO kumosi PRH:n päätöksen ja piti hyödyllisyysmallin voimassa vaihtoehtoisen suojavaatimuksen V3 mukaan.
Vilpe Oy valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). KHO hylkäsi valituksen muulta osin kuin koskien reformatio in peius -kieltoa. Reformatio in peius -kieltoon Vilpe Oy vetosi selittäen, että hyödyllisyysmalli on laajentunut suoja-alaltaan valituskäsittelyn aikana, mikä asettaa Vilpe Oy:n ainoana muutoksenhakijana huonompaan asemaan verrattuna siihen, ettei se olisi valittanut PRH:n päätöksestä markkinaoikeuteen. KHO totesi, että hyödyllisyysmalli on tosiaan laajentunut valituskäsittelyn aikana, sillä voimaan jääneessä V3 hyödyllisyysmallissa ei ole mainintaa piirteestä ”asennettavaksi rakennuksen ulkoseinään”, joka oli PRH:n päätöksen mukaisessa V1 suojavaatimusasetelmassa.
KHO totesi kuitenkin, että hyödyllisyysmallin mitätöintivaatimusta koskevassa muutoksenhaussa asia ratkaistaan siinä esitettyjen vaatimusten ja perusteluiden pohjalta. Hyödyllisyysmalliasioita koskevan muutoksenhakumenettelyn erityispiirteistä seuraa KHO:n näkemyksen mukaan se, että asianosaisen on tuomioistuimessa nimenomaisesti ilmaistava tahtonsa ja vaatimuksensa myös reformatio in peius -kiellon soveltamisesta. Vilpe Oy ei ollut vastustanut markkinaoikeudessa V3 versiota eikä se väittänyt myöhemminkään vedonneensa reformatio in peius-kieltoon. Uusia muutettuja suojavaatimuksia ei MAO:ssa ollut hyväksytty laajempina kuin alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta tältä osin ilmeni. MAO:n ei siten KHO:n mukaan tarvinnut omasta aloitteestaan soveltaa reformatio in peius -kieltoa. KHO totesi, että MAO:n päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
(EB)