-verkkolehtiTapaus koski Nuotobe Oy (jäljempänä vastaaja) tekemää hyödyllisyysmallihakemusta keksinnölle ”Läpivientikappale”. Patentti- ja rekisterihallitus (jäljempänä PRH) rekisteröi hyödyllisyysmallin numerolla 12416, minkä jälkeen VILPE Oy teki hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen PRH:lle. PRH julisti hyödyllisyysmallin osittain mitättömäksi ja VILPE Oy (jäljempänä valittaja) valitti päätöksestä markkinaoikeuteen (jäljempänä MAO).
Valittaja vaati, että MAO kumoaa PRH:n päätöksen ja mitätöi hyödyllisyysmallin kokonaan. PRH:n mukaan päätöstä ei tulisi muuttaa. Vastaaja puolestaan vaati ensisijaisesti, että MAO hylkää valituksen. Toissijaisesti vastaaja vaati, että MAO kumoaa PRH:n päätöksen ja pysyttää hyödyllisyysmallin voimassa vaihtoehtoisten suojavaatimusasetelmien 1, 2 tai 3 mukaisesti.
MAO totesi, että asiassa oli ensin käsiteltävä sitä, oliko hyödyllisyysmallihakemusta muutettu niin, että hyödyllisyysmallia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus oli tehty. Tämän jälkeen asiassa oli arvioitava, oliko suojavaatimuksissa esitetty täsmällisesti se, mitä hyödyllisyysmallia halutaan suojata. Tarvittaessa oli myös arvioita sitä, onko keksintö uusi ja keksinnöllinen.
Valittaja oli tapauksessa esittänyt, että suojavaatimukseen 1 lisätty piirre, jonka mukaan läpivientikappale on soveltuva asennettavaksi rakennuksen ulkoseinään, käsittää lisättyä materiaalia, koska suojavaatimukseen 1 ei ole lisätty muita selityksessä esitettyjä asennukseen liittyviä piirteitä. MAO totesi, että hyödyllisyysmallin perusasiakirjan suojavaatimusta 1 oli muutettu ja hyödyllisyysmallihakemuksesta ei käynyt selville suojavaatimuksen 1 piirteiden yhdistelmä. Tämän johdosta MAO katsoi, että hyödyllisyysmallin rekisteröinnille oli tähän liittyvä este. Myös vaihtoehtoiset suojavaatimusasetelmat 1 ja 2 käsittivät ensimmäisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen läpivientikappaletta määrittelevän piirteen ”asennettavaksi rakennuksen ulkoseinään”. Näiden suojavaatimusasetelmien rekisteröintiin oli siis myös este, koska ne sisälsivät sellaista, mikä ei käynyt ilmi alkuperäisestä hyödyllisyysmallihakemuksesta.
MAO arvioi vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman 3 suojavaatimuksen 1 osalta sen uutuutta sekä keksinnöllisyyttä. MAO totesi, että suojavaatimus 1 on muodostettu lisäämällä perusasiakirjan suojavaatimukseen 1 suojavaatimusten 2, 4 ja 5 piirteet siten, että suojavaatimuksen 5 vapaaehtoinen piirre on poistettu. MAO arvioi suojavaatimuksen eri piirteitä suhteessa eri viitejulkaisuihin ja tuli siihen tulokseen, että uutuuden vaatimus täyttyi tapauksessa vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman 3 osalta. MAO päätyi myös keksinnöllisyyyden osalta siihen lopputulokseen, että keksinnöllisyyden vaatimus täyttyi vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman 3 osalta. Koska uutuuden ja keksinnöllisyyden vaatimukset täyttyivät, vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman 3 mukainen keksintö oli suojattavissa hyödyllisyysmallilla.
MAO päätyi kumoamaan PRH:n valituksenalaisen päätöksen ja palauttamaan asian PRH:lle hyödyllisyysmallin rekisteröinnin pysyttämiseksi voimassa vaihtoehtoisen suojavaatimusasetelman 3 mukaisessa muodossa.
(MP)