Asiassa oli kyse perusteettoman edun palauttamisesta suhteessa musiikkiteosten käytön perusteella maksettuihin tekijänoikeuskorvauksiin.
Tapauksessa televisioyhtiö X Oy (jäljempänä X Oy) oli käyttänyt Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n (jäljempänä Teosto) edustamien oikeudenhaltijoiden teoksia. Osapuolten välillä oli aikaisemmin ollut sopimus liittyen teosten käyttöön sekä korvauksiin, mutta tapauksessa ajankohtaisena aikana osapuolten välillä ei ollut sopimusta käytetyn musiikin hinnasta. Asia koskee teosten käyttöä vuosina 2017 ja 2018, jonka aikana Teosto kuitenkin oli sallinut musiikkiteosten käyttämisen korvausta vastaan. Teosto oli tapauksessa toimittanut X Oy:lle tekijänsoikeudella suojattujen teosten käyttöön perustuvia käyttökorvaus laskuja. X Oy ei kuitenkaan hyväksynyt hintavaatimuksia ja suoritti kyseisenä aikana 80 prosenttia Teoston vaatimista käyttökorvauksista . X Oy:n mukaan Teoston hinnasto ei ollut yhteishallinnointilain 35 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla kohtuullinen.
Teosto vaati markkinaoikeudessa käsitellyssä kanteessaan tuomioistuinta vahvistamaan heidän hinnastonsa olevan tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista annetun lain 35 § mukaiset. X Oy vaati kanteen hylkäämistä ja vaati vastakanteessaan markkinaoikeutta vahvistamaan, että kyseessä oleva kohtuulliseksi soviteltu hintataso, olisi Ruotsin yleishallinnointijärjestön Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå STIM u.p.a:n (jäljempänä STIM) soveltama. Tämän lisäksi X Oy vaati markkinaoikeutta velvoittamaan Teostoa palauttamaan sille yhteishallinnointilain 35 § 2 momentin mukaisen hintatason ylittävät ja näin olleen liikamaksuna suoritetut tekijänoikeuskorvaukset.
Maksuttomien kanavien osalta markkinaoikeus totesi Teoston hinnaston olevan yhteishallinnointilain 35 § mukainen, mutta maksullisten kanavien osalta tuomioistuin vahvisti STIMin mukaisen hinnaston. Maksullisten kanavien suhteen markkinaoikeus totesi X Oy:n suorittaneen huomattavasti korkeampia maksuja, kuin mitä voitiin pitää kohtuullisena, mutta hylkäsi X Oy:n vaatimuksen Teostoa kohtaan palauttaa suoritukset. X Oy:lle myönnettiin valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko Teosto velvollinen palauttamaan X Oy:lle suoritukset vuosilta 2017 ja 2018 siltä osin, kun ne ylittävät markkinaoikeuden kohtuulliseksi katsoman hinnan maksullisten televisiokanavien osalta.
Korkein oikeus arvioi palauttamisvelvollisuutta yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden pohjalta, joita sovelletaan kiellonvastaisiin suorituksiin. Markkinaoikeuden tuomiossa yhteishallinnointilain 35 § 2 mom. mukaan on katsottava, että kohtuullisena hintana on pidettävä kauppalain 45 § määriteltyä kohtuullista hintaa. X Oy:llä ei tapausajankohtana ollut maksullisten televisiokanaviin liittyvää maksuvelvollisuutta, joka perustuisi käyttöoikeussopimukseen. Teostolla ei myöskään ole ollut oikeutta periä STIM hinnaston ylittäviltä osilta. X Oy on vaatinut jo tehtyjä maksusuorituksia palautettavaksi niiltä osin kuin kohtuullinen hintataso ylittyy, jota Korkein oikeus tapauksessa arvioi siviilioikeudessa vakiintuneiden perusteettoman edun palauttamisen periaatteiden perustella. Korkeimman oikeuden mukaan kohtuuttomiksi katsottujen käyttömaksujen jäämistä, jotka ovat jääneet Teoston hyödyksi, ei voida pitää sääntelyn tavoitteiden mukaisina. Tapauksessa ei voitu nähdä olevan kyse vakiintuneesta perusteettoman edun palauttamista koskevasta pääperiaatteesta tai poikkeuksesta, puuttumattomuusperiaatteesta tai vilpittömän mielen suojasta, jolloin perusteettomasti saatua varallisuutta ei palautettaisi.
Korkein oikeus totesi X Oy:n suorittamien maksujen vuosina 2017 ja 2018 olleen perusteettomia siltä osalta kun ne ylittävät markkinaoikeuden tuomiossa vahvistetun korvaustason, joka voidaan nähdä kohtuullisena. Teosto velvoitettiin näin ollen suorittamaan X Oy:lle perusteettoman edun palautuksen siltä osin, kun suoritukset ylittivät kohtuullisen korvauksen.
Tuomio ei kuitenkaan ollut yksimielinen, vaan erimieltä olevat jäsenet esittivät tapauksessa eriävän mielipiteen suhteessa sovellettavaan lakiin. Eri mieltä olevien jäsenten esittämän mukaan tekijänoikeuskorvauksen kohtuullisuuden arvioinnissa tulee soveltaa yhteishallinnointilain 35 §:n 2 mom. säännöstä. Säännöstä sovellettaessa sekä sen tulkitsemisessa on huomioitava yhteishallinnointidirektiiviä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Kauppalain 45 § yleissäännöksen soveltamiselle tapauksessa ei ole perusteita tai tarvetta suhteessa tavaran hinnan määräytymiselle tilanteessa, jossa hintaa voidaan katsoa jätetty sopimatta. Kauppalain kyseinen sääntelyn kohteen ei voida nähdä kohdistuvan yleishallinnointilainsäädännön tyyppitilanteeseen, kun huomio on kiinnitettävä tosiasiallisena monopolina menettelevään tekijänoikeusjärjestön hinnoitteluun ja tämän kohtuullisuuteen, jotta määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voidaan estää.
(SU)