-verkkolehtiGilead Sciences, Inc., Gilead Biopharmaceutics Ireland UCja Gilead Sciences Finland Oy (hakijat) vaativat, että markkinaoikeus oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla kieltäisi 500.000 euron sakon uhalla Mylan AB:ia (vastapuoli) tarjoamasta, saattamasta vaihdantaan ja käyttämästä lääkevalmistetta EMTRICITABINE/TENOFOVIR DISOPROXIL MYLAN 200 mg/245 mg kalvopäällysteinen tabletti sekä tuomasta maahan, valmistamasta ja pitämästä hallussa kyseistä valmistetta näitä tarkoituksia varten lisäsuojatodistuksen numero 266 voimassaoloaikana. Hakijat perustivat turvaamistoimihakemuksensa eurooppapatenttiin numero FI/EP 0 915 894 sekä lisäsuojatodistukseen numero 266.
Mylan AB vaati, että markkinaoikeus hylkäisi turvaamistointa koskevan hakemuksen.
Gilead Sciences, Inc. oli ollut Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin numero FI/EP 0 915 894 haltija. Eurooppapatentin voimassaolo Suomessa oli kuitenkin päättynyt 25.7.2017.
MAO katsoi, ettei vaade-edellytys täyttynyt siltä osin kuin turvaamistoimihakemus oli perustettu peruspatenttiin, koska tämän voimassaolo Suomessa oli jo päättynyt. Turvaamistoimihakemus ei ollut tähän perustettuna hyväksyttävissä.
Lisäsuojatodistuksen numero 266 osalta Mylan AB kiisti vaade-edellytyksen täyttymisen ja vetosi perusteeksi lähinnä siihen, ettei lisäsuojatodistusta numero 266 olisi tullut lainkaan myöntää ja että sitä oli siten pidettävä mitättömänä. Markkinaoikeus totesi, että Mylan AB:illa oli näyttötaakka tältä osin.
Mylan AB oli sanottuun liittyen esittänyt, että lisäsuojatodistuksen numero 266 ei ollut katsottava täytättäneen lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 (kodifioitu toisinto) 3 artiklan a alakohdan vaatimusta, sillä peruspatentin epäitsenäinen patenttivaatimus 27 tai mikään muukaan peruspatentin patenttivaatimus ei ollut suojannut lisäsuojatodistuksessa mainittua tuotetta emtrisitabiini.
MAO:n mukaan, kun otetaan huomioon se, miten asetuksen (EY) N:o 469/2009 3 artiklan a alakohdan säännös on ymmärretty tulkinnanvaraiseksi sen osalta, mitkä ovat ne kriteerit, joilla peruspatentin voidaan katsoa suojaavan lisäsuojatodistuksen mukaista tuotetta nyt käsillä olevan lisäsuojatodistuksen numero 266 kaltaisissa tilanteissa, MAO katsoi, ettei vastapuolen asiassa esittämän perusteella voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että edellä mainittu pätevyysolettama olisi tullut riittävän luotettavasti horjutetuksi. MAO totesi, että lähtökohtana on edellä selostetun valossa oikeudenloukkauksen todennäköisyyden arvioinnin osalta pidettävä Suomessa myönnetyn lisäsuojatodistuksen numero 266 voimassaoloa.
MAO katsoi, että vaade-edellytys täyttyi lisäsuojavaatimuksen numero 266 osalta.
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi paitsi vastapuoltaan kohtaan vaaditun oikeuden olemassaolo myös oikeuden loukkauksen vaara. Korkein oikeus on katsonut hukkaamisvaaran olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen.
Hakijoiden esittämän mukaan Mylan AB oli tarjonnut markkinoimaansa rinnakkaislääkevalmistetta muun ohella Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin julkista hankintaa koskevassa tarjouskilpailussa. Hakijoiden esittämän mukaan Mylan AB oli myös voittanut mainitun tarjouskilpailun, minkä johdosta Mylan AB oli saanut hankintasopimuksen HUS:n kanssa 1.1.2018 alkaen.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoi, että hakijoiden väitettä oikeudenloukkausta koskevan vaaran käsillä olemisesta ei voida pitää epätodennäköisenä ja näin ollen vaaraedellytys täyttyi.
MAO totesi, että käsillä olevassa tilanteessa hakijoiden vahinko olisi lähinnä se taloudellinen vahinko, jonka ne kärsisivät TRUVADA-lääkkeen myyntimäärien pienentyessä, ja vastapuolen vahinko lähinnä se taloudellinen vahinko, joka muodostuu siitä, että se ei pääse markkinoimaan ja myymään omaa rinnakkaislääkevalmistettaan.
MAO katsoi, ettei turvaamistoimesta aiheutunut vastapuolelle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hakijoiden turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa ja siksi edellytykset turvaamistoimen määräämiselle myös niin sanotun haittavertailun näkökulmasta olivat olemassa.
Edellä kerrotuilla perusteilla markkinaoikeus katsoi, että edellytykset hakijoiden vaatiman turvaamistoimen määräämiselle lisäsuojatodistukseen numero 266 perustettuna olivat olemassa. Siten tältä osin hakijoiden vaatimus oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen turvaamistoimen määräämisestä oli hyväksyttävä.
(EH)