FusionID Oy oli 16.6.2026 (päätös nro 306/2026) määrätty toimittamaan markkinaoikeudelle (MAO) St1 Nordic Oy:lle laaditut tarjousasiakirjat, sopimukset sekä sähköpostikirjeenvaihdon sisältämän editioaineiston.
FusionID vaati, että markkinaoikeus määrää editioaineiston salassa pidettäväksi kymmeneksi vuodeksi ja rajoittaa asianosaisjulkisuutta oikeushenkilössä siten, että Nixu Oy:n puolesta vain neljällä nimetyllä asiantuntijalla ja asiamiehellä olisi pääsy aineistoon. FusionID perusteli vaatimuksia sillä, että se oli liiketoimintaansa aloitteleva yritys, Nixun laaja pääsy tietoihin aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa FusionID:n liiketoiminnalle ja hintoja ja kaupallisia ehtoja koskevien tietojen vaihtaminen kilpailijoiden kesken on kilpailulainsäädännön nojalla kiellettyä.
Nixu ei vastustanut editioaineiston määräämistä salassa pidettäväksi, mutta vaati, että markkinaoikeus hylkää vaatimuksen asianosaisjulkisuuden rajoittamisesta oikeushenkilössä. Perustelut tälle olivat se, että vaatimuksen hyväksyminen vaarantaisi Nixun mahdollisuudet aineiston ja sen merkityksen asianmukaisesta arvioinnista, minkä lisäksi vaatimus oli tarpeettoman laaja eikä FusionID yksilöinyt, mitä väitetty haitta tai vahinko voisi olla.
Nixu totesi, että mikäli asianosaisjulkisuutta rajoitetaan, tulee lisäksi myös VR:llä ja MR:llä olla pääsy editioaineistoon, sillä he osaavat parhaiten arvioida määräyksen kohteena olevien asiakirjojen luonnetta ja merkitystä oikeudenkäynnin kannalta, heidät on nimetty asiassa todistajiksi eikä editioaineisto sisällä kilpailuoikeudellisesti sensitiivistä tietoa.
MAO määräsi editioaineiston salassa pidettäväksi kymmeneksi vuodeksi oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain ja julkisuuslain nojalla, koska se sisälsi liikesalaisuuksia. MAO kuitenkin hylkäsi yksimielisesti vaatimuksen asianosaisjulkisuuden rajoittamisesta. Perusteluissaan se totesi liikesalaisuuslain 14 §:n olevan poikkeussäännös, jota on tulkittava suppeasti. Pelkät väitteet kilpailuoikeudellisista riskeistä eivät riittäneet, ja koska kyse oli vain yhdestä asiakassuhteesta, tiedon leviäminen Nixussa ei aiheuttaisi laissa edellytettyä merkittävää haittaa. Lisäksi määräys rajoittaa asianosaisjulkisuutta voisi vaarantaa Nixun oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
(IK)