-verkkolehtiAsiassa oli kyse luokan 25 ja 28 tavaroille A:lle rekisteröidyn tavaramerkin numero 268047 RUMA ja saman luokan tavaroille rekisteröityjen Puma SE:n kansallisen tavaramerkin numero 102722 PUMA (kuvio) ja EU-tavaramerkin numero 12579728 PUMA (kuvio) välisen sekaannusvaaran arvioinnista.
Puma SE oli tehnyt PRH:lle väitteen A:n tavaramerkkirekisteröintiä vastaan vedoten siihen, että merkki aiheuttaa sekaannusvaaran sen tavaramerkkeihin. Puma SE vetosi siihen, että sen tavaramerkki PUMA on yksi alansa tunnetuimpia ja siksi erittäin erottamiskykyinen. PRH oli päätöksellään hylännyt väitteen. Puma SE:n valitettua päätöksestä MAO oli kumonnut PRH:n päätöksen ja palauttanut sen uudelleen käsiteltäväksi. PRH oli uudella valituksenalaisella päätöksellään 27.8.2018 edelleen hylännyt väitteen. Puma SE valitti päätöksestä MAO:een ja perusti valituksensa tavaramerkkien väliseen sekaannusvaaraan ja siihen, että tavaramerkki RUMA kuvailee tavaroiden ominaisuuksia, eikä sitä erottamiskyvyttömyytensä vuoksikaan olisi tullut hyväksyä rekisteröitäväksi.
MAO:ssa tuli ensiksi arvioitavaksi tavaramerkin Ruma (kuvio) erottamiskyky tavaroille luokissa 25 ja 28. Tavaramerkkilain 3 §:n mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaramerkin erottamiskyvyn ja kuvailevuuden arvioinnissa relevantin kohdeyleisön osalta tavaramerkin suojaamat tuotteet oli suunnattu suurelle yleisölle, joka koostui tavanomaisesti valistuneista ja kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. MAO totesi, että A:n tavaramerkin kuvaama ominaisuus, rumuus, ei ole objektiivinen ominaisuus, joka sellaisenaan liittyisi luokan 25 ja 28 tavaroihin. Keskivertokuluttaja ei MAO:n arvion mukaan miellä tavaramerkin RUMA kuvailevan tavaroiden laatua, joten sitä ei ole pidettävä erottamiskyvyttömänä tämän vuoksi. MAO hylkäsi vaatimusten tavaramerkkirekisteröinnin kumoamisesta puuttuvan erottamiskyvyn perusteella.
Seuraavaksi tuli arvioitavaksi merkkien välinen sekaannusvaara. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.
Vertailtavien tavaramerkkien suojaamat tavarat olivat samoja. Tavaramerkki RUMA on sanamerkki ja Puma SE:n merkit kuviomerkkejä. MAO arvioi, että vaikka vertailtavat merkit olivat lyhyitä ja niiden ulkoasussa oli tietyt eroavuudet, merkit kuitenkin olivat ulkoasultaan jossain määrin samankaltaisia, huomioiden, että merkeissä eroavat alkukirjaimet P ja R muistuttavat toisiaan. Lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään merkit puolestaan olivat erilaisia. Kun muuta selvitystä ei oltu esitetty, MAO arvioi, että PUMA-tavaramerkki ei ollut asiassa pidettävä Suomessa tavanomaisena erottamiskykyisempänä kyseisille tavaroille.
MAO katsoi kohdeyleisön kiinnittävän huomiota erityisesti kyseisten merkkien merkityssisältöjen eroihin. Kohdeyleisö kiinnittää erityisesti huomiota merkkien alkuosiin, jotka tapauksessa erosivat toisistaan. MAO päätyi katsomaan, että vertailtavat merkit olivat kokonaisuutena arvioiden siinä määrin erilaisia, että niiden välillä ei ollut sekaannusvaaraa merkkien kattamien tavaroiden samuudesta huolimatta.
Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.
(AL)