-verkkolehtiAsiassa oli kyse tavaramerkkien sekoitettavuudesta.
Verkkokauppa.com Oy:n tavaramerkki Verkkokauppa.com oli rekisteröity 15.10.2004 sanamerkkinä luokkaan 35, joka kattoi muun ohella vähittäis- ja verkkokaupan. Oy Waltic Ab:lle oli vuonna 2009 rekisteröity tavaramerkit veneilijaverkkokauppa.com ja veneilijänverkkokauppa.com.
Käräjäoikeus oli katsonut, että merkki verkkokauppa.com oli heikko tunnusmerkki ja palvelua kuvaava yleisnimi. Käräjäoikeuden mukaan kyseessä oli kuitenkin tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu laajalti tunnettu tavaramerkki.
Verkkokauppa.com Oy (valittaja) vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että hovioikeus kieltää Oy Waltic Ab:tä (vastaaja) käyttämästä elinkeinotoiminnassaan merkkejä veneilijänverkkokauppa.com ja veneilijanverkkokauppa.com ja verkkotunnuksia veneilijänverkkokauppa.com ja veneilijanverkkokauppa.com, sekä velvoittaa vastaajan maksamaan tavaramerkkilain 38 §:n 2 momentin mukaisena kohtuullisena hyvityksenä enintään 100.000 euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä valittajan oikeudenkäyntikulut. Valittajan mukaan tavaramerkki verkkokauppa.com oli otettu sellaisenaan vastaajan merkkiin, jolloin merkeistä syntyvä kokonaisvaikutelma oli sama. Valittajan mukaan sana ”veneilijän” ei ollut riittävä erottamaan merkkejä toisistaan. Lisäksi vastaaja oli käyttänyt samoja värejä ja kirjasintyyppiä kuin valittaja. Verkkokauppa.com Oy vetosi myös merkin verkkokauppa.com laajaan tunnettuuteen. Valittajan mukaan vastaaja käytti tavaramerkin verkkokauppa.com mainetta ja erottamiskykyä epäoikeudenmukaisesti hyväkseen ja aiheutti haittaa tavaramerkin erottamiskyvylle.
Oy Waltic Ab: totesi vastauksessaan KO:n tuomion olleen oikea, ja että merkit erosivat toisistaan olennaisella tavalla.
HO:n mukaan oli arvioitava, olivatko tavaramerkit tavaramerkkilain 4 §:n ja 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla sekoitettavissa, olivatko tavaramerkit 6 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla samankaltaisia ja aiheuttaako vastaajan tunnusten käytöstä valittajan väittämää haittaa. Lisäksi oli arvioitava, oliko vastaajalla ollut tunnusten käytölle hyväksyttävä syy, jonka perusteella käyttö olisi ollut sallittua. HO katsoi, että vaikka tavaramerkki verkkokauppa.com oli saavuttanut laajan tunnettuuden ja tietyn asteisen erottamiskyvyn, se oli kuitenkin lähtökohtaisesti niin erottamiskyvytön, ettei sen voitu siihen uhratuista investoinneista huolimatta pitää vahvan erottamiskyvyn omaavana tavaramerkkinä.
Arvioidessaan tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden astetta HO katsoi, että kohderyhmät ja tuotevalikoimat olivat pääosiltaan erilaiset. Sekoitettavuusarvio oli HO:n mukaan tehtävä vertaamalla vastaajan tunnuksia valittajan rekisteröityyn sanamerkkiin, jonka loukkaukseen kanteessa on vedottu, ei mahdolliseen kuvio- tai muuhun merkkiin, johon sanottu sanamerkki on sisällytetty. HO vertasi merkkejä toisiinsa ja totesi, että vastaajan merkin sana VENEILIJÄN on riittävä estämään sekoitettavuuden.
HO päätyi siihen johtopäätökseen, etteivät Walticin tunnukset ole tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla sekoitettavissa tavaramerkkiin Verkkokauppa.com. Kuitenkin tavaramerkin 6 §:n 2 momentin mukaisen laajennetun suojan edellytyksenä olevan merkkien välisen yhteyden olemassaolon osalta HO katsoi, että vastaajan tunnusten voitiin katsoa perustellusti herättävän mielikuvia tavaramerkistä verkkokauppa.com. Käytöstäaiheutuvan haitan osalta HO lausui, että valittajan olisi tullut suojaa saadakseen näytettävä, että vastaajan tunnusten käyttö merkitsi tavaramerkin verkkokauppa.com erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä. Riittävänä näyttönä ei voitu pitää sitä, että vastaaja olisi hyötynyt merkkien samankaltaisuudesta jonkin verran. Lisäksi HO katsoi, ettei valittaja ei ollut esittänyt näyttöä tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuvasta haitasta (vesittyminen) tai maineelle aiheutuvasta haitasta.
Lopulta HO totesi, että vastaajalla oli ollut hyväksyttävä syy tavaramerkin verkkokauppa.com kanssa samankaltaisten tunnusten käyttämiseen, sillä mikäli mainittuun tavaramerkkiin perustuva yksinoikeus ulottuisi myös yhdistettynä kolmannen palvelua tarkemmin yksilöivään ilmaisuun, johtaisi se kohtuuttomaan rajoitukseen verkkokauppapalveluja tarjoavien kilpailijoiden mahdollisuuksiin tarjota omia palveluitaan.
HO pysytti KO:n tuomion ja velvoitti valittajan korvaamaan vastaajalle oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 3.190 euroa.
(MH)