-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Krajský soud v Plzni (Tšekki)
Tiivistelmä 3.11.2014/TV
OSA on tšekkiläinen musiikkiteoksiin liittyvien tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö ja Léčebné lázně on kaupallisia kylpylähoitoja tarjoava yritys. Léčebné lázněn tarjoamiin palveluihin kuuluu mm. sairaala- ja avohoitopalveluita ja se hyödyntää paikallisia luonnon terveyslähteitä ja toimii majoituspalveluiden sekä ruokahuollon alalla.
Kylpylän huoneisiin oli asennettu televisio- ja radiovastaanottimia, joiden kautta pääsi seuraamaan OSA:n hallinnoimia teoksia. OSA vaati Léčebné lázněa suorittamaan maksuja tekijänoikeuksista, koska kylpylä ei ollut tehnyt käyttölupasopimusta OSA:n kanssa.
Kylpylän edustajat vastasivat OSAn vaatimukseen toteamalla, että terveyskylpylä kuuluu kansallisen lain mukaisen poikkeuksen piiriin eikä se tarvitse lupaa televisio- ja radiolähetysten saattamiseen potilaidensa saataville. Kansallisessa laissa on todettu, että teosten saattaminen potilaiden saataviin terveydenhoidon yhteydessä terveydenhoitolaitoksissa on sallittua ilman korvausta. Toisaalta kylpylän edustajat toteavat, että mikäli kansallinen säännös olisi ristiriidassa direktiivin kanssa, OSA ei voisi kuitenkaan vedota direktiiviin yksityisten oikeussubjektien välisessä riita-asiassa.
Lisäksi kylpylän edustajat väittivät, että OSA käyttää väärin monopoliasemaansa markkinoilla, koska sen perimät tekijänoikeuskorvaukset ovat suhteettoman suuria verrattuna naapurimaiden yhteisvalvontajärjestöjen perimiin vastaaviin korvauksiin. Tämä puolestaan vaarantaa Tšekeissä toimivan terveyskylpylän kilpailukyvyn verrattuna naapurimaiden vastaaviin laitoksiin. Terveyskylpylän edun mukaista olisikin, jos se voisi tehdä käyttösopimuksen itse valitsemansa toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen valvontajärjestön kanssa.
Direktiivissä 2001/29 ei-kaupalliset yhteiskunnan laitokset, kuten sairaalat, on tietyin edellytyksin vapautettu tekijänoikeuskorvausten maksamisesta. Tšekin kansallinen lainsäädäntö poikkeaa direktiivin sanamuodosta ja se mahdollistaa direktiiviä väljemmän tulkinnan siitä, kuka on velvoitettu suorittamaan tekijänoikeuskorvauksia. Kansallisen lain mukaan lupaa televisio- ja radiolähetysten lähettämiseen ei tarvita, kun teos saatetaan potilaiden saataville laitoksessa, jossa he ovat vastaanottamassa terveydenhuoltoa.
Kansallinen tuomioistuin (Krajský soud v Plzni) teki ennakkoratkaisukysymyksen EUT:lle.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallisen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
- Onko direktiiviä tulkittava siten, että se on esteenä poikkeukselle, jonka mukaan kaupallisen terveyskylpylän ei tarvitse suorittaa tekijänoikeuskorvauksia saattaessaan tekijänoikeudella suojattuja teoksia potilaidensa saataviin?
- Voiko direktiiviin, jota ei ole implementoitu oikein kansalliseen lainsäädäntöön, vedota yksityisten välisessä riita-asiassa, jos se on riittävän ehdoton ja riittävän täsmällinen?
- Onko sellainen järjestelmä, jossa varataan tekijänoikeuksien yhteishallinnointi jäsenvaltion alueella vain yhdelle monopoliasemassa olevalle valvontajärjestölle unionin oikeuden mukainen?
EUT:n ratkaisu
EUT katsoi tuomiossaan, että direktiivi on esteenä poikkeukselle, jonka mukaan kaupallisen terveyskylpylän ei tarvitse suorittaa tekijänoikeuskorvauksia saattaessaan tekijänoikeudella suojattuja teoksia potilaidensa saataviin. Kaupallisen terveyskylpylän tulee siis suorittaa tekijänoikeuskorvaus potilaille välitetyistä televisio- ja radio-ohjelmista.
Toisen kysymyksen osalta EUT totesi, että yksityisten oikeussubjektien ei ole mahdollista vedota direktiiviin siten, että direktiivistä poikkeavaa kansallista lainsäädäntöä ei sovellettaisi. Kansallisella tuomioistuimella on kuitenkin velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin hengessä.
Vastauksena kolmanteen kysymykseen EUT linjasi, että unionin oikeus ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa varataan tekijänoikeuksien yhteishallinnointi kyseisen jäsenvaltion alueella yhdelle toimijalle. Valvontajärjestö ei kuitenkaan saa väärinkäyttää määräävää markkina-asemaansa, esimerkiksi keräämällä huomattavan korkeita maksuja, jotka poikkeavat todistettavasti muissa jäsenvaltioissa kerätyistä maksuista.