-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Cour d’appel de Bruxelles (Belgia)
Tiivistelmä/TV
(Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus käsittelee myös asiaa 52/79. Tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse yhdistetyistä asioista, ja asiassa 52/79 ei ole kyse tekijänoikeudesta, joten tämä tiivistelmä käsittelee ko. ratkaisuehdotusta ainoastaan asian 62/79 kannalta. )
Ennakkoratkaisupyyntö koski ETY:n perustamissopimuksen 59 artiklan ja muiden palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten tulkintaa.
Ciné Vog yhtiöllä oli heinäkuussa 1969 päivätyn sopimuksen mukaan yksinoikeus “Le Boucher” –elokuvaan. Yksinoikeuden oli antanut ranskalainen yhtiö Les Films La Boétie. Yksinoikeus oli annettu seitsemäksi vuodeksi ja elokuvaa esitettiin Belgian elokuvateattereissa toukokuusta 1970 alkaen. Tammikuussa 1971 Saksan televisio kuitenkin lähetti elokuvan saksankielisen version, ja tämä lähetys voitiin vastaanottaa Belgiassa. Ciné Vogin mukaan lähetys vaaransi elokuvan oletettavissa olevan taloudellisen tuloksen Belgiassa.
Ciné Vog nosti asiassa kanteen Les Films La Boétieta vastaan, koska se ei kunnioittanut Ciné Vogille myöntämäänsä yksinoikeutta. Kolmea belgialaista kaapelijakelutoimintaa harjoittavaa yhtiötä (Coditel-yhtiöt) vastaan kanne nostettiin siksi, että ne olivat lähettäneet kyseisen lähetyksen edelleen kaapelijakeluverkkojensa välityksellä. Alempi kansallinen tuomioistuin (Tribunal de première instance de Bruxelles) totesi, että Ciné Vogin vaatimus vahingonkorvauksesta oli perusteeton Les Films La Boétien osalta, mutta se tuomitsi Coditel-yhtiöt maksamaan vahingonkorvausta Ciné Vogille. Coditel-yhtiöt valittivat päätöksestä ennakkoratkaisukysymyksen esittäneeseen tuomioistuimeen.
Coditel-yhtiöiden mukaan Ciné Vogin nostama kanne on EYT:n perustamissopimuksen 59 artiklan vastainen, koska se rajoitti Belgian naapurimaassa, jossa palveluja vastaanotetaan, sijaitsevan lähetinaseman vapaata toimintaa. Coditel-yhtiöiden mukaan artiklassa 59 kielletään palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat rajoitukset eikä ainoastaan palvelujen tarjoajan vapaata toimintaa koskevat rajoitukset. Sen mukaan ko. artikla koskee kaikkia oletettuja tapauksia, joissa palvelujen tarjoamisen yhteydessä yhteisön sisäiset rajat ylitetään tai on ylitetty aikaisemmassa vaiheessa taikka ylitetään myöhemmässä vaiheessa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti EYT:lle kaksi kysymystä koskien EYT:n perustamissopimuksen 59 artiklan tulkintaa.
Onko artiklassa 59 kielletty ainoastaan ne rajoitukset, jotka estävät palvelujen tarjoamista eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kansalaisten välillä vai ovatko myös ne rajoitukset kiellettyjä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden kansalaisten välillä, kun suorituksen substanssi on lähtöisin muusta jäsenvaltiosta?
Onko perustamissopimuksessa annettujen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten mukaista, että yksinoikeuden haltija voi kieltää elokuvan esittämisen kaapelijakelun kautta kyseissä jäsenvaltiossa, vaikka elokuva lähetetään toisesta jäsenvaltiosta alkuperäisen oikeudenhaltijan suostumuksella?
Julkisasiamies Warnerin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksessaan, että artiklassa 59 on kielletty ainoastaan ne rajoitukset, jotka estävät palvelujen tarjoamisen eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kansalaisten välillä. Näin ollen yksinoikeuden haltijalle tulee antaa oikeus joko sallia tai kieltää elokuvan esittäminen kaapeliverkossa. Sillä ei ole merkitystä, että elokuva lähetetään toisesta jäsenvaltiosta alkuperäisen oikeudenhaltijan suostumuksella.
Viitattu oikeuskäytäntö: Ei viittauksia aikaisempaan oikeuskäytäntöön tekijänoikeuden alalla