-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Cour d’appel de Bruxelles (Belgia)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyyntö koski ETY:n perustamissopimuksen 59 artiklan ja muiden palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten tulkintaa.
Ciné Vog yhtiöllä oli heinäkuussa 1969 päivätyn sopimuksen mukaan yksinoikeus “Le Boucher” –elokuvaan. Yksinoikeuden oli antanut ranskalainen yhtiö Les Films La Boétie. Yksinoikeus oli annettu seitsemäksi vuodeksi ja elokuvaa esitettiin Belgian elokuvateattereissa toukokuusta 1970 alkaen. Tammikuussa 1971 Saksan televisio kuitenkin lähetti elokuvan saksankielisen version, ja tämä lähetys voitiin vastaanottaa Belgiassa. Ciné Vogin mukaan lähetys vaaransi elokuvan oletettavissa olevan taloudellisen tuloksen Belgiassa.
Ciné Vog nosti asiassa kanteen Les Films La Boétieta vastaan, koska se ei kunnioittanut Ciné Vogille myöntämäänsä yksinoikeutta. Kolmea belgialaista kaapelijakelutoimintaa harjoittavaa yhtiötä (Coditel-yhtiöt) vastaan kanne nostettiin siitä, että ne olivat lähettäneet kyseisen lähetyksen edelleen kaapelijakeluverkkojensa välityksellä. Alempi kansallinen tuomioistuin (Tribunal de première instance de Bruxelles) totesi, että Ciné Vogin vaatimus vahingonkorvauksesta on perusteeton Les Films La Boétien osalta, mutta se tuomitsi Coditel-yhtiöt maksamaan vahingonkorvausta Ciné Vogille. Coditel-yhtiöt valittivat päätöksestä ennakkoratkaisukysymyksen esittäneeseen tuomioistuimeen.
Coditel-yhtiöiden mukaan Ciné Vogin nostama kanne on EYT:n perustamissopimuksen 59 artiklan vastainen, koska se rajoitti Belgian naapurimaassa, jossa palveluja vastaanotetaan, sijaitsevan lähetinaseman vapaata toimintaa. Coditel-yhtiöiden mukaan artiklassa 59 kielletään palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat rajoitukset eikä ainoastaan palvelujen tarjoajan vapaata toimintaa koskevat rajoitukset. Sen mukaan ko. artikla koskee kaikkia oletettuja tapauksia, joissa palvelujen tarjoamisen yhteydessä yhteisön sisäiset rajat ylitetään tai on ylitetty aikaisemmassa vaiheessa taikka ylitetään myöhemmässä vaiheessa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin esitti EYT:lle kaksi kysymystä koskien EYT:n perustamissopimuksen 59 artiklan tulkintaa.
Onko artiklassa 59 kielletty ainoastaan ne rajoitukset, jotka estävät palvelujen tarjoamista eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kansalaisten välillä vai ovatko myös ne rajoitukset kiellettyjä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden kansalaisten välillä, kun suorituksen substanssi on lähtöisin muusta jäsenvaltiosta?
Onko perustamissopimuksessa annettujen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten mukaista, että yksinoikeuden haltija voi kieltää elokuvan esittämisen kaapelijakelun kautta kyseissä jäsenvaltiossa, vaikka elokuva lähetetään toisesta jäsenvaltiosta alkuperäisen oikeudenhaltijan suostumuksella?
EYT:n ratkaisu
EYT otti ensin tutkittavakseen toisen kysymyksen, koska jos yksinoikeuden haltija voi kieltää elokuvan esittämisen ilman, että kielto on palveluiden tarjoamisen vapautta koskevien määräysten vastainen, ei ensimmäistä kysymystä tarvitse käsitellä.
EYT huomautti aluksi, että elokuva kuului sellaisten kirjallisten ja taiteellisten teosten ryhmään, jotka saatetaan yleisön saataviin näytöksillä, joita voidaan toistaa rajattomasti. Elokuvan tekijäoikeuden haltija saa korvauksen elokuvan näytöskertojen perusteella, ja näin ollen hänellä on oikeus myöntää lupa elokuvan esittämiseen televisiossa. Elokuvan esittämisestä televisiossa nimittäin seuraa, että sen vastaanottaa suuri yleisömäärä. Näin ollen elokuvien tekijänoikeuksien käyttöä ja siitä saatavia korvauksia ei voida suunnitella ottamatta huomioon näiden elokuvien mahdollista esittämistä televisiossa.
Perustamissopimuksen 59 artiklassa kielletään palvelujen tarjoamista koskevat rajoitukset, mutta henkisen omaisuuden suojaamista koskevat säännökset eivät kuulu näihin rajoituksiin, jos näiden säädösten soveltaminen ei ole mielivaltaisen syrjinnän tai peitellyn rajoituksen keino jäsenvaltioiden välisissä taloudellisissa suhteissa. Tämä tarkoittaisi keinotekoisten esteiden luomista jäsenvaltioiden välisiin taloudellisiin suhteisiin.
Näin ollen EYT totesi, että perustamissopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevissa määräyksissä ei estetä sitä, että yksinoikeuden haltija kieltää elokuvan esittämisen ilman hänen suostumustaan kyseisen jäsenvaltion alueella, vaikka lähetys tapahtuu toisesta jäsenvaltiosta alkuperäisen oikeudenhaltijan suostumuksella. Ensimmäiseen kysymykseen ei siis tarvinnut erikseen vastata.
Kokoonpano: presidentti H. Kutscher, jaostojen puheenjohtajat A. O’Keeffe ja A. Touffait sekä tuomarit J. Mertens de Wilmars, P. Pescatore, A. J. Mackenzie Stuart, G. Bosco, T. Koopmans ja O. Due
Julkisasiamies: J.-P. Warner
Viitattu oikeuskäytäntö: Ei viittauksia