-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyyntöjen esittäjä Tribunal de grande instance de Paris (Ranska)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisukysymys koski perustamissopimuksen 30, 34, 36 ja 59 artiklan tulkintaa. Asiassa oli kysymys sellaisten elokuvien videotallenteiden kaupallisesta hyödyntämisestä, joita samanaikaisesti levitettiin elokuvateattereissa.
Ranskan kansallisessa audiovisuaalista tiedonvälitystä koskevassa laissa määrätään, että elokuvaa, jota hyödynnetään kaupallisesti teattereissa, ei voida samanaikaisesti hyödyntää kaupallisten tallenteiden muodossa, jotka on tarkoitettu myyntiin tai vuokraukseen. Elokuvien levittämismuotojen ajallinen porrastus Ranskassa on seuraava: ensin elokuvateatterit, joille on varattu tietty aika levitykseen, sitten videokasetit ja videolevyt, lopuksi televisio. Järjestyksestä on mahdollista poiketa erikseen anottavalla poikkeusluvalla.
Asiassa 60/84 kysymys oli elokuvasta, jonka yksinoikeuden elokuvan levitykseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen elokuvateattereissa englantilainen tuotantoyhtiö oli luovuttanut ranskalaiselle yhtiölle maaliskuussa 1983. Kuukautta myöhemmin tuotantoyhtiö oli luovuttanut toiselle ranskalaiselle yhtiölle yksinomaisen luvan elokuvasta valmistetun videokasetin valmistamiseen ja myyntiin 1.10.1983 alkaen. Ranskalaisten elokuvien kansallinen yhdistys (Fédération nationale des cinémas francais) oli keskeyttänyt videokasetin myynnin ja takavarikoinut kaikki elokuvasta tehdyt videotallenteet. Videotallenteiden oikeudenhaltija nosti asiassa kanteen kansallisessa tuomioistuimessa sen toteamiseksi, että kansallinen lainsäädäntö oli ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.
Asiassa 61/84 oli kysymys toisesta elokuvasta, jonka olivat tuottaneet kaksi ranskalaista yhtiötä, jotka olivat antaneet kolmannelle ranskalaiselle yhtiölle oikeuden julkaista, kaupallisesti hyödyntää ja levittää elokuvaa videokasettina 15.1.1984 alkaen. Elokuvaa oli aloitettu esittämään elokuvateattereissa 27.10.1983. Lupa videokasettien levittämiseen oli annettu nopeasti huomioiden elokuvan pohjalta tehtyjen piraattikopioiden olemassaolon Ranskassa. Ranskalaisten elokuvien kansallisen yhdistyksen hakemuksesta elokuvan videotallenteiden levittäminen kiellettiin sakon uhalla. Asiassa nostettiin kanne kansallisessa tuomioistuimessa levityskiellon peruttamiseksi ja sen toteamiseksi, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykset yhteisöjen tuomioistuimelle voidaan tiivistää seuraavasti:
Onko kansallinen lainsäädäntö, jossa määrätään elokuvan levittämisjärjestys ja kielletään videotallenteiden levittäminen teatterilevityksessä olevasta elokuvasta yhden vuoden ajan, poikkeuksia lukuun ottamatta, yhteensopiva tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten kanssa?
Julkisasiamies Sir Gordon Slynnin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies lähestyi kysymystä pohtien rajoittiko kansallisen lain kielto hyödyntää kaupallisesti elokuvan tallenteita, kun elokuva on teatterilevityksessä, yhteisön sisäistä kauppaa. Hän otti ratkaisuehdotuksessaan huomioon elokuvan tekemiseen vaadittavan suuren taloudellisen panostuksen, jonka kuluja oikeudenhaltijat pystyivät keräämään takaisin erityisesti teatterilevityksen kautta, jota tallenteiden samanaikainen myyminen haittaisi. Näin ollen kielto levittää elokuvan tallenteita voi periaatteessa suojata koko elokuvateollisuutta.
Julkisasiamies kuitenkin painotti sitä, että maahantuotuja ja ko. jäsenvaltiossa valmistettuja elokuvia ei aseteta eriarvoiseen asemaan. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioinnissaan ratkaistava, onko elokuvien levitysjärjestyksestä määräävä järjestelmä tarpeen oikeudenhaltijoiden suojaamiseksi. Jos järjestelmä on tarpeen, eikä siitä yhteisön kaupalle aiheutuvilla esteillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen täyttymiseksi, kansallinen oikeus on julkisasiamiehen näkemyksen mukaan yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa.
Viitattu oikeuskäytäntö: 7/68 Commission v Italy; 155/73 Sacchi; 58/80 Dansk Supermarked v Imerco