-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Landgericht Köln (Saksa)
Tiivistelmä 11.2.2015/TV
Ennakkoratkaisukysymys koski vuokraus- ja lainausdirektiivin (92/100/ETY) 1 artiklan 1 kohdan pätevyyttä. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä oikeudesta sallia tai kieltää tekijänoikeudella suojattujen teosten alkuperäiskappaleiden ja kopioiden sekä muiden suojan kohteiden vuokraus ja lainaus. Tämä suoja ei sammu myynnin tai muun levityksen johdosta. Direktiivissä myös täsmennetään, että vuokraus ja lainaus kuuluu tekijälle tämän teoksen alkuperäiskappaleen ja kopioiden osalta, esittäjälle tämän esityksen tallennusten osalta, äänitteiden tuottajille tämän äänitteiden osalta sekä elokuvan ensimmäisen tallennuksen tuottajalle elokuvan alkuperäiskappaleen ja kopioiden osalta. Lisäksi direktiivin 9 artiklassa säädetään levitysoikeudesta.
Metronome Musik GmbH (Metronome) tuottaa äänitteitä, erityisesti CD-levyjä, ja Musik Point Hokamp GmbH (Hokamp) antaa vuokralle CD-levyjä. Metronome oli tuottanut 15.9.1995 julkaistun Planet Punk –nimisen CD-levyn, jota Hokamp vuokrasi osana liiketoimintaansa. Metronome oli pyytänyt Landgericht Kölniä antamaan väliaikaismääräyksen, jolla Hokampia kiellettiin antamasta vuokralle kyseistä CD-levyä.
Saksa oli täyttänyt vuokraus- ja lainausdirektiivistä 92/100/ETY johtuvat velvoitteensa poistamalla vuokralleannon sallittujen edelleenlevitystapojen joukossa, vaikka alkuperäiskappale tai toisinnettu kappale olisi saatettu liikkeeseen levitysoikeuden haltijan suostumuksella.
Landgericht Köln oli antanut väliaikaismääräyksen, jolla Hokampia kiellettiin tarjoamasta vuokralle ko. CD-levyä ja antamasta sitä vuokralle Saksassa. Hokamp oli vaatinut kiellon peruuttamista. Se vetosi direktiivin ja kansallisen lain säännökset väliseen ristiriitaan yhteisön oikeudessa ja kansallisessa valtiosääntöoikeudessa turvattujen perusoikeuksien kanssa, erityisesti ammatin harjoittamisen vapauden kanssa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Landgericht Köln huomautti, että yksinomaisella vuokrausoikeudella puututaan sellaiseen toimintaan, joka oli ollut aiemmin vapaata. Näin ollen se oli päättänyt esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen EYT:lle:
Onko yksinomainen vuokrausoikeus, joka loukkaa periaatetta levitysoikeuden sammumisesta, yhteisönoikeuden ja erityisesti siinä turvattujen perusoikeuksien mukainen?
Julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotus
Julkisasiamies totesi, että vuokrausoikeutta koskevien kansallisten säännösten yhdenmukaistaminen oli tarpeen kansallisten lainsäädäntöjen epäyhtenäisyyden vuoksi. Direktiivin tavoitteena on taata sisämarkkinoiden toimivuus, mutta riittävä tekijänoikeussuoja on tärkeä myös yhteisön taloudelliseen ja kulttuurilliseen kehityksen kannalta. Lisäksi julkisasiamies huomautti, että oli aiheellista arvioida onko neuvoston päätös myöntää äänitteiden tuottajille yksinoikeus sallia tai kieltää äänitteidensä vuokraus yhteensopiva taloudellisen toiminnan harjoittamisen vapauden kanssa, ja näin ollen oli olemassa aito peruste epäillä direktiivin säännösten pätevyyttä.
Ennen vuokrau- ja lainausdirektiivin täytäntöönpanosta annetun kansallisen lain voimaantuloa, CD-levyjen vuokraustoimintaa Saksassa harjoittaneiden yhtiöiden oli maksettava tuottajille kohtuullinen korvaus näiden äänitteiden taloudellisesta hyödyntämisestä. Hokampin mukaan olisi siten ollut riittävää luoda vastakkaisten intressien välille sellainen tasapaino, joka mahdollistaisi kaupan alalla toimiville tahoille pääsyn vuokrausmarkkinoille, ja pitää samalla kuitenkin voimassa velvollisuus suorittaa äänitteiden tuottajille kohtuullinen korvaus.
Julkisasiamies muistutti, että asiassa oli kuitenkin huomioitava, onko direktiivissä omaksuttu ratkaisu sellainen, että sitä ei olisi voitu saavuttaa toimenpiteillä, joilla olisi rajoitettu vähemmän vuokralleantoa harjoittavien toimintaa. Hänen mielestään direktiivin tavoitetta ei olisi voitu saavuttaa muilla toimenpiteillä, esimerkiksi myöntämällä oikeus pakolliseen korvaukseen. Näin ollen vuokrausoikeuden osalta yksinoikeuden myöntäminen tuottajille oli tehokkain suojakeino.
Tilanteessa, jossa tuottajilla ei olisi CD-levyjen osalta mahdollisuutta vaikuttaa CD-levyjen vuokrauksen ehtoihin, riskinä olisi myyminen vuokrauksen hinnalla. Tämä olisi mahdollista, kun vuokraaja voisi toisintaa itselleen kopion tuotteesta. Tätä toimintoa voitaisiin toistaa käytännöllisesti katsoen loputtomiin CD-levyjen kestävyyden ja tekniikan kehityksen ansiosta. Julkisasiamiehen mukaan tämä johtaisi äänitteiden myynnin voimakkaaseen laskuun, jota vuokralleannosta saadut voitot eivät kompensoisi. Tästä aiheutuisi vaara, että äänitteiden valmistamiseen pääomia sijoittaneet eivät voisi saada riittäviä tuloja, mikä vaikuttaisi ilmeisen haitallisesti uusien teosten luomiseen.
Näin ollen on hyväksyttävä se, että säännöstöstä aiheutuu vahinkoa äänitteiden vuokralleantoa aikaisemmin laillisesti harjoittaneille henkilöille. Tästä huolimatta säännös on oikeassa suhteessa saavutettuun tulokseen, joka pyrkii takamaan tuottajien tekijänoikeussuojan. Jos tuottajien vuokrausoikeudelle ei annettaisi erityistä suojaa, teosten toisintamisen helppous nykytekniikalla huomioiden, olisi siitä suurta haittaa heidän sijoituksilleen.
Julkisasiamies huomautti, että asiasta ollaan myös kansainvälisellä tasolla ilmeisen yksimielisiä eikä kansainvälisen ilmapiirin merkitystä asiassa ei voida ohittaa vuokrausoikeutta koskevan direktiivin sääntöjen pätevyyttä tutkittaessa, koska se osoittaa sen, että äänitteiden tuottajien suojan vahvistamisesta vallitsee erittäin laaja yksimielisyys. Kansainvälisien yleissopimuksien merkitys on huomioitu myös direktiivin johdanto-osassa.
Näin ollen julkisasiamies esitti, että yksinomainen vuokrausoikeus ei ole ristiriidassa yhteisön oikeudessa turvattujen oikeuksien kanssa.
Viitattu oikeuskäytäntö: 158/86 Warner Brothers ja Metronome Video; 395/87 Tournier; 62/79 Coditel; C-92/92 ja C-326/92 Phil Collins ym.; C-241/91 P ja C-242/91 P P, RTE ja ITP