-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Bundesgerichtshof (Saksa)
Tiivistelmä/TV
Cassina on istuimia valmistava yritys, jonka kokoelmaan kuuluu muun muassa Le Corbusier’n suunnittelemia nojatuoleja ja sohvia sekä pöytäkokonaisuus. Cassina oli tehnyt lisenssisopimuksen näiden huonekalujen valmistamisesta ja myymisestä.
Peek & Cloppenburg on Saksan alueella toimiva kauppaketju, joka myy naisten ja miesten vaatteita. Se teki yhteen myymäläänsä asiakkaiden käyttöön lepoalueen, joka oli varustettu Cassinan lisenssisopimukseen kuuluvilla kalusteilla. Lisäksi Peek & Cloppenburg oli asettanut kalusteita esille koristetarkoituksella toisessa myymälässä. Peek & Cloppenburgin käyttämät huonekalut eivät kuitenkaan olleet peräisin Cassinalta, vaan Italian Bolognassa sijaitseva yritys on valmistanut ne ilman Cassinan lupaa. Huonekaluja ei ollut suojattu Italiassa tekijänoikeudella silloin, kun ne oli valmistettu.
Cassinan mukaan Peek & Cloppenburg loukkasi sen oikeuksia pitämällä huonekaluja koristetarkoituksessa esillä myymälöissään. Se haastoi Peek & Cloppenburgin oikeuteen vaatien, että huonekaluja ei saa pitää esillä myymälässä koristetarkoituksessa. Lisäksi Cassina vaati Peek & Cloppenburgia antamaan tietoja muun muassa asianomaisten huonekalujen jakelukanavista sekä vahingonkorvausta.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
Onko tietoyhteiskuntadirektiivissä 2001/29 (4 artiklan 1 kohta) tarkoitettu käsite teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopion levitys yleisölle muutoin kuin myymällä tulkittava siten, että se kattaa yhtäältä sen, että yleisölle annetaan mahdollisuus käyttää tekijänoikeudella suojatun teoksen kopioita ilman, että käyttöoikeuden luovutus merkitsee omistusoikeuden luovutusta, ja toisaalta kattaako se kyseisten kopioiden näytteillepanon yleisölle ilman mahdollisuutta käyttää niitä.
Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko tavaroiden vapaan liikkuvuuden suoja estää levitysoikeuden käyttämisen edellä mainituissa tapauksissa, kun esille asetetuilla kopioilla ei ole tekijänoikeudellista suojaa siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on valmistettu ja saatettu markkinoille?”
Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies totesi, että kuten aiemmassa oikeuskäytännössä on huomioitu, yhteisön oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun yhteisön oikeussääntöjen tarkoituksena on nimenomaan panna täytäntöön yhteisön tekemä kansainvälinen sopimus. Direktiivin tarkoituksena on tiettyjen WIPOn tekijänoikeussopimukseen perustuvien kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpano.
WIPOn tekijänoikeussopimuksessa viitataan levitysoikeuteen, joka on oikeus sallia alkuperäisten teosten ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataville ”myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin”. Julkisasiamies painotti, että kyseinen sanamuoto on yksiselitteinen eikä se kata antamista tilapäiseen käyttöön. Julkisasiamiehen näkemyksen mukaan tietoyhteiskuntadirektiivin systematiikka ja erityisesti sen 4 artikla kokonaisuutena tarkasteltuna tukee tätä tulkintaa. Levitysoikeuden sammuminen määritellään artiklassa seuraavasti: ”ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto”.
Tietoyhteiskuntadirektiivillä pyritään mahdollistamaan henkisen omaisuuden korkeatasoinen suoja, mutta julkisasiamiehen näkemyksen mukaan asioita kuitenkin yksinkertaistettaisiin liikaa, jos oletettaisiin, että mikä tahansa epäselvyys käsitteen ”levitys yleisölle” soveltamisalassa olisi automaattisesti ratkaistava oikeudenhaltijan eduksi. Julkisasiamies muistutti, että direktiivillä pyritään samaan aikaan panemaan täytäntöön sisämarkkinoiden neljää vapautta.
Näin ollen julkisasiamies esitti vastauksena ennakkoratkaisukysymykseen, että kyseessä ei ole tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu levitys yleisölle, kun huonekalut oli ainoastaan aseteltu esille ilman, että asiakkailla oli mahdollisuutta hankkia niitä.
Koska kysymyksen ensimmäiseen osaan ei tule julkisasiamiehen mukaan vastata myöntävästi, hän ei ehdottanut vastausta toiseen kysymykseen.
Viitattu oikeuskäytäntö: 158/86, Warner Brothers; C-200/96, Metronome Musik; C-61/97, Foreningen af danske Videogramdistributører; yhdistetyt asiat C-92/92 ja C-326/92, Phil Collins