-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Oberster Gerichtshof (Itävalta)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyyntö koski tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 2002/58/EY sekä teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan direktiivin 2004/48/EY tulkintaa.
LSG on yhteisvalvontajärjestö, joka valvoo äänitteiden tuottajien oikeuksia niiden tuotettujen tallenteiden osalta maailmanlaajuisesti sekä esittävien taiteilijoiden oikeuksia Itävallassa tapahtuvien esitysten osalta. Oikeuksiin kuuluvat muun muassa kappaleenvalmistus- ja levitysoikeus sekä oikeus saattaa teos yleisön saataville. Tele2 on internetyhteyspalvelujen tarjoaja, joka antaa asiakkailleen useimmiten dynaamisen IP-osoitteen (Internet-Protocol). Kyseisen osoitteen ja sen täsmällisen antamisajanjakson ja -ajankohdan perusteella Tele 2 voi yksilöidä asiakkaan.
LSG:n edustamille oikeudenhaltijoille aiheutui taloudellista vahinkoa tiedostonjakojärjestelmän vuoksi, mikä mahdollisti tekijänoikeudella suojatun aineiston kopioiden vaihtamisen. Valvontajärjestö halusi nostaa siviilikanteen oikeudenloukkaajia vastaan ja vaati, että Tele2 määrätään ilmoittamaan niiden henkilöiden nimet ja osoitteet, joille se tarjosi internetyhteyspalveluja ja joiden IP-osoite sekä yhteydenoton päivämäärä ja kellonaika oli tiedossa.
Tele2:n näkemyksen mukaan tiedonsaantipyyntö oli hylättävä, koska Tele2 ei ollut välittäjä ja eikä sillä ollut oikeutta tallentaa yhteydenottoa koskevia tietoja. Lisäksi Tele2 katsoi, että se ei ollut tietoyhteiskuntadirektiivin 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu välittäjä. Vaikka se internetyhteyden tarjoajana antoi käyttäjälle mahdollisuuden päästä verkkoon, se ei kuitenkaan valvonut oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti viimeksi mainitun käyttämiä palveluja.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kattoiko direktiivissä 2001/29 (5 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 8 artiklan 3 kohta) käytetty käsite ”välittäjä” myös yhteyden tarjoajan, joka vain mahdollistaa käyttäjälle verkkoyhteyden antamalla tälle dynaamisen IP-osoitteen, mutta ei tarjonnut muita palveluja eikä valvonut käytettyä palvelua oikeudellisesti tai tosiasiallisesti?
Jos käsite välittäjä kattoi yhteyden tarjoajan, sallittiinko henkilötietojen luovuttaminen kolmansille osapuolille siviilikannetta varten?
EYT:n ratkaisu
EYT käsitteli ensin toisen ennakkoratkaisukysymyksen, jossa kansallinen tuomioistuin pyysi vastausta siihen, onko yhteisön oikeus ja etenkin teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan direktiivin 8 artiklan 3 kohta, kun sitä tulkitaan yhdessä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 6 ja 15 artiklan kanssa, esteenä sille, että jäsenvaltiot säätävät velvollisuudesta luovuttaa yksityisille kolmansille osapuolille tietoliikennettä koskevia henkilötietoja, jotta siviilituomioistuimissa voidaan panna vireille menettely tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan.
EYT totesi, että vastaus oli selkeästi johdettavissa tuomioistuimen aiemmasta oikeuskäytännöstä. EYT oli todennut asiassa Promusicae, ettei sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä eikä etenkään sen 15 artiklan 1 kohdassa suljeta pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää velvollisuudesta paljastaa henkilötietoja siviiliprosessin yhteydessä, mutta siinä ei myöskään velvoiteta näitä valtioita säätämään tällaisesta velvollisuudesta. Lisäksi EYT muistutti, että jäsenvaltioiden tulee lainsäädäntöä soveltaessaan huolehtia eri perusoikeuksien välisestä tasapainosta (yksityisyydensuoja ja omaisuudensuoja) sekä esimerkiksi suhteellisuusperiaatteen toteutumisesta.
Yhteisön oikeus ei ollut esteenä sille, että jäsenvaltiot säätävät velvollisuudesta luovuttaa yksityisille kolmansille osapuolille liikennettä koskevia henkilötietoja, jotta siviilituomioistuimissa voidaan panna vireille menettely tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan, kunhan perusoikeuksien välisestä tasapainosta varmistutaan.
Ensimmäisen kysymyksen osalta EYT totesi, että vastaus oli hyvin yksiselitteinen. EYT korosti, että tietoyhteiskuntadirektiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla oli mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käytti tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen. Yhteydentarjoaja, joka mahdollisti internetyhteyden, tarjosi palvelun, jota kolmas osapuoli pystyi käyttämään tekijänoikeuden loukkaamiseen. Toisenlainen tulkinta olisi vähentänyt direktiivillä haettua tekijänoikeuden tehokasta suojaa. Näin ollen palveluntarjoaja, joka tarjosi internetyhteyden, oli direktiivissä tarkoitettu ”välittäjä”, vaikka se ei olisi tarjonnut muita palveluita asiakkailleen.
Tuomioistuimen kahdeksas jaosto toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja Danwitz, Arestis ja Malenovský (esittelevä tuomari)
Julkisasiamies: Y.Bot
Viitattu oikeuskäytäntö: C-275/06, Promusicae