-verkkolehtiSkannattu. Tietokantaan 8.2.2005/phh
ASIA
Tekijänoikeutta ym. koskeva riita
VAATIMUKSET RAASTUVANOIKEUDESSA
N on 13.8.1976 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalle, V:lle, Metallimestarit Oy:lle ja Y:lle sekä 17.8.1976 L:lle tiedoksi toimitetun kanteen nojalla ajetussa raastuvanoikeuden päätöksessä selostetussa kanteessaan nojautuen tekijänoikeuslain 1-3 ja 57-58 §:iin sekä mallioikeuslain 5 ja 35-37 §:iin vaatinut seuraavaa:
1. a) Suomen Osuuskauppojen Keskuskuntaa, L:ä, V:tä, Metallimestarit Oy:tä ja Y:tä kielletään jatkamasta tai toistamasta mallioikeusloukkausta seitsemän valaisimen osalta ja
b) Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta velvoitetaan loukkauksen jatkamisen estämiseksi hävittämään Hotelli Hesperiaan ja muualle asennetut sellaiset valaisimet, jotka loukkasivat N:n yksinoikeutta,
2. Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, L, V, Metallimestarit Oy ja Y velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan N:lle korvaukseksi loukkauksella aiheutetusta taloudellisesta vahingosta
a) saamatta jääneistä tulosta ja rojalteista seitsemän mallin osalta, joita oli käytetty hyväksi Hotelli Hesperian sisustuksessa, 100.000 markkaa valaisinmallilta eli yhteensä 700.000 markkaa,
b) siitä vahingosta, jonka vastaajat olivat aiheuttaneet hänelle menetettyjen työtilausten johdosta esiintymällä tahallaan asianomaisten teosten luojina ja harhauttaen siten yleisöä, valmistajia, rakentajia ja muita mahdollisia toimeksiantajia Suomessa ja ulkomailla, arviolta. 960.000 markkaa ja
c) niistä kustannuksista, joita, oli aiheutunut suunnitellusta markkinoinnista ja jotka olivat loukkauksen johdosta menneet hukkaan, 4.592 markkaa sekä että
3) Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, L, V, Metallimestarit Oy ja Y velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi niistä vahingoista ,ja
henkisestä kärsimyksestä, joita hänelle oli aiheutunut tunnustuksen menetyksestä taiteellisena muotoilijana sekä luomistyön keskeytymisestä, 25.000 markkaa valaisinmallilta.
Kannetta kehittäessään N on ilmoittanut, että kanteen piiriin kuului koko hänen mallistonsa joskin oikeudenkäynnin keskeisenä kohteena oli hänen numerolla 379 mallirekisteröity mallinsa eli oikeudenkäynnissä C-sarjaksi nimitetyn valaisinsarjan peruselementti kolminkertaistettuna.
Edelleen N on vaatinut, että edellä mainittuja vastaajia kielletään vaatimusta esitettäessä voimassa olleen vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain säännösten nojalla valmistamasta ja levittämästä eli saattamasta yleisön saataviin oikeudenkäynnin kohteena olevia valaisimia.
N on 12.12.1978 yksilöidessään raastuvanoikeudessa vahingonkorvausvaatimuksiaan kertonut vastaajien levittäneen ainakin 14 valaisinmallia ja vaatinut kanteen 2 a kohdassa mainittua 100.000 markan suuruista korvausta mallilta. Hän on täsmentänyt 2 c kohdassa tarkoitetun korvausvaatimuksen 7.232 markaksi.
N on 27.3.1979 raastuvanoikeudessa luopunut Metallimestarit Oy:tä vastaan ajamastaan kanteesta muulta kuin valmistuskieltoa koskevalta osalta.
N on 15.5.1979 Helsingin Osuuskaupalle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, katsoen että sanottu osuuskunta oli syyllistynyt samojen oikeuksien loukkaamiseen kuin Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, raastuvanoikeudessa kohdistanut edellä kerrotun kanteen myös Helsingin Osuuskauppaan.
N on edelleen 17.7.1979, raastuvanoikeudessa kertonut, että kanteessa tarkoitetun levitystyön kohteena, on ollut ainakin 17 eri valaisinmallia, ja lisäksi täsmentänyt kanteen 2 ja 3 kohdan vaatimuksia siten, että hän on vaatinut Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan, Helsingin Osuuskaupan, L:n ja V:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan 2 a kohdassa tarkoitettuina teosten luvattomasta käyttämisestä menetettynä tulona ja kaksinkertaisena rojaltina sekä 2 b kohdassa tarkoitetusta muusta vahingosta., kuten teosten tekijänoikeuden ja käyttömahdollisuuksien rajattomasta turmelemisesta ja saamatta jääneestä tulosta, molempien kohtien osalta yhteensä 25.000.000 markkaa ja 2 c kohdassa tarkoitetuista kuluista lisäksi edellä mainitut 7.232 markkaa sekä 3 kohdan osalta loukkausten hänelle ammattitaiteilijana aiheuttamasta kärsimyksestä ja luomiskyvyn lamautumisesta ynnä muusta haitasta yhteensä 500.000 markkaa.
N on 9.11.1982 raastuvanoikeudessa todennut, että kanne koski myös hänen Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalle tämän toimeksiannosta suunnittelemiensa valaisimien ja niiden mallisuojaa nauttivien esikuvien loukkaamista. Vastaajat olivat hänen laskelmiensa mukaan ottaneet Hotelli Hesperiassa käyttöön ainakin 15 eri valaisinmallia, minkä lisäksi hänen mallistoonsa kuuluvia mallisuojaa nauttivia malleja ja niiden variantteja oli valmistettu teollisesti ja levitetty arvion mukaan ainakin kymmentä eri mallia.
Alkuperäisen kanteen 1 a kohdassa esitetyn kieltovaatimuksen N on täsmentänyt koskemaan kaikkia hänelle myönnetyn niin sanotun varianttisuojan piiriin kuuluvia valaisinmalleja. Vaatimuksen tueksi N on edellä kerrotun lisäksi vedonnut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin.
Kanteen 2 a kohdan lopulliseksi korvausvaatimukseksi N on ilmoittanut Suomessa aiheutetun vahingon osalta 50.000.000 markkaa, minkä lisäksi hän on vaatinut korvaukseksi ulkomailla aiheutetusta vahingosta oikeuden harkitseman määrän. Hän on vielä vaatinut, että 2 b kohdassa tarkoitettua vahinkoa arvioitaessa on otettava huomioon menetettyjen markkinoiden kokonaisarvo sekä menetetyt palkkiot ja rojaltit. Aiheutunut vahinko oli edellä sanotussa kohdassa esitettyä korkeampi N:n kuitenkaan ilmoittamatta vahingon määrää.
N on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
RAASTUVANOIKEUDEN RATKAISU
Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan ja sen myötäpuolten vastustettua kanteita ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan raastuvanoikeus, joka on käsitellyt kanteet yhdessä, on ratkaissut asian oheen liitetyllä päätöksellään.
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
N on toistanut raastuvanoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Lisäksi hän on pyytänyt, että hovioikeudessa järjestettäisiin asiassa suullinen käsittely.
VASTAUS
Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, L, V ja Helsingin Osuuskauppa ovat yhteisesti vastanneet muutoksenhakemukseen.
ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA
Hovioikeudessa on 15.3.1985 toimitettu suullinen käsittely. Siitä on laadittu eri pöytäkirja.
Hovioikeus on samana päivänä toimittanut katselmuksen Hotelli Hesperiassa Helsingissä.
H o v i o i k e u s on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevalla tavalla.
HOVIOIKEUDEN TUOMIOLAUSELMA
Raastuvanoikeuden päätöstä ei muuteta
N velvoitetaan korvaamaan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan, L:n, V:n ja Helsingin Osuuskaupan yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa kahdellatuhannella (2.000) markalla
HELSINGIN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.3.1983 § 107 S 78/4552
Samalla kun lausunnon antaminen vaatimuksista raukeaa siltä osin, kuin niistä on luovuttu, ja kun kantajan N vaatimukset sikäli, kun ne nojautuvat vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain tai sen tilalle tulleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksiin jätetään kielletyn kanteen laajennuksen käsittävinä tutkimatta, raastuvanoikeus on muutoin tutkinut jutun ja katsoo siinä selville käyneen, että kantajan N:n tarjouduttua keväällä 1971 vastaajalle Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalle suunnittelemaan silloin rakenteilla olleen Hotelli Hesperian valaisimet, vastaajat L ja V ovat Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan edustajina saaneet tutustua kantajan valaisinmalliston kymmeneen valokuvaan ja myös mallien prototyyppeihin, joita he eivät kuitenkaan sellaisinaan ole hyväksyneet suunnittelun Pohjaksi vaan antaneet kantajalle erikseen valaisinten suunnittelutehtävän, josta syntyneen palkkionriidan Korkein oikeus 30.6.1932 annetulla tuomiolla on ratkaissut vahvistamalla kantajan olevan oikeutetun 24.000 markan palkkioon tuosta viimeistelemättä jääneestä suunnittelutyöstä.
Nyt käsiteltävänä olevassa, elokuussa 1976 vireille pannussa kanteessaan N on väittänyt vastaajan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan tahallaan loukanneen hänen tekijänoikeuttaan ja mallisuojaansa valmistuttamalla kappaleita seitsemästä kantajan luomasta ja muotoilemasta edellä mainitusta valaisinmallista ja asettamalla ne yleisön saataviin käyttäen niitä julkisesti ainakin hotelli Hesperiassa sen vihkimisestä keväällä 1972 lähtien. Kanteessaan ja sitä kehittäessään N on muun muassa kertonut muotoilleensa ja kehitelleensä kysymyksessä olevia designtuotteita useiden vuosien aikana muun taiteellisen toimintansa yhteydessä tarkoituksella saattaa ne teolliseen tuotantoon.
Kantaja on 2.3.1972 tehdyllä hakemuksella saanut mallisuojan kuudelle edellä mainituista valaisinlaitemalleista rekisterinumeroilla 375-330, joista lähinnä mallia numero 379 kantaja on katsonut vastaajien Hotelli Hesperiassa toteuttamien valaisinten loukkaavan. Tämän perusteella kantaja on kanteessaan, nojautuen tekijänoikeuslain 1-3 ja 57-58 §:ään ja mallioikeuslain 5 sekä 35-37 §:ään alunperin vaatinut, että vastaajia Suomen Osuuskauppojen Keskuskuntaa, Y:tä, Mallimestarit Oy:tä, L:tä ja V:ta kielletään jatkamasta mallioikeusloukkausta seitsemän valaisimen osalta, että Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta velvoitetaan jatketun loukkauksen estämiseksi hävittämään Hotelli Hesperiaan asennetut ja muut sellaiset valaisimet, jotka loukkaavat kantajan yksinoikeutta, että Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, L, V ja vastaaja Y velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kaiken sen taloudellisen vahingon, jonka he loukkauksellaan ovat aiheuttaneet, nimittäin saamatta jääneestä tulosta royaltyna seitsemästä designmallista, joita todisteellisesti on käytetty hyväksi Hotelli Hesperian sisustamisessa 100.000 markkaa valaisimelta eli yhteensä 700.000 markkaa, korvauksena vahingosta jonka vastaajat ovat aiheuttaneet esiintymällä tahallaan asianomaisten teosten tekijöinä harhauttaen siten yleisöä, valmistajia, rakentajia ja muita mahdollisia toimeksiantajia Suomessa ja ulkomailla menetettyinä tilauksina arvioita 960.000 markkaa, korvauksena suoranaisista kustannuksista, joita on aiheutunut suunnitellusta markkinoinnista, joka on loukkauksen johdosta mennyt hukkaan 7.232 markkaa ja aatteellisesta vahingosta ja psyykkisestä kärsimyksestä, jotka ovat aiheutuneet tunnustuksenmenetyksestä taiteellisena muotoilijana ja luomisen keskeytymisestä 25.000 markkaa mallilta.
Vaatimuksia on kantaja jutun käsittelyn aikana toistuvasti, laajentanut väittäen vastaajien ottaneen käyttöönsä Hotelli Hesperiassa ainakin 15 eri mallia sekä lisäksi että ainakin kymmentä kantajan mallistoon kuuluvaa mallisuojaa nauttivaa mallia ja niiden variantteja on vastaajien, joiden joukkoon 15.5.1979 on haastettu myös Helsingin Osuuskauppa, valmistettu teollisesti ja levitetty sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Sen vuoksi kantaja lopulta on vaatinut vastaajien velvoittamista suorittamaan korvausta teosten luvattomasta käyttämisestä menetettynä tulona ja kaksinkertaisena rojaltina sekä muusta vahingosta, kuten teosten tekijänoikeuden rajattomasta turmelemisesta ja saamatta jääneestä tulosta yhteensä 50 miljoonaa markkaa yksin Suomen osalta ja epämääräisesti lisää oikeuden harkinnan mukaan ulkomaiden osalta, suoranaisista kuluista edellä mainitut 7.232 markkaa ja loukkauksen kantajalle ammattitaiteilijana aiheuttamasta kärsimyksestä luomiskyvyn lamauttamisesta ynnä muusta 500.000 markkaa ynnä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Kiistäessään kanteen vastaajat ovat muun muassa lausuneet, että kantajan esitettyä toukokuussa 1971 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan rakennusosaston edustajille valokuvia kehittämästään valaisinsarjasta tiedusteluin voitaisiinko niitä käyttää hyväksi Hotelli Hesperian suunnittelussa, mainitut edustajat olivat tutustuttuaan valokuviin ja sen jälkeen myös valaisimien mallikappaleisiin ilmoittaneet kantajalle, etteivät mallikappaleet sellaisinaan soveltuneet Hotelli Hesperiaan, mutta samalla ehdottaneet että, kantaja laatisi luonnokset hotellihuoneisiin soveltuvista jalkavalaisimesta, pöytävalaisimesta, yöpöytävalaisimesta, komerovalaisimesta ja numerovalaisimesta. Tämä suunnittelutyö, josta aiheutunut palkkioriita on ratkaistu Korkeimman oikeuden edellä mainitulla tuomiolla, ei kuitenkaan johtanut tilaukseen, vaan Hotelli Hesperian kaikki valaisimet suunniteltiin vastaaja osuuskunnan rakennusosaston toimesta noudattaen taitettuun muotoon perustuvaa Hotelli Hesperian muussa suunnittelussa käytettyä muotokieltä. Näin toteutetut valaisimet poikkesivat olennaisesti kantajan suunnittelemista valaisinmalleista. Näillä perustella vastaajat ovat vaatineet kanteen kumoamista ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.
Vaatimuksiaan perustellessaan kantaja on muun muassa kertonut kehitelleensä valaisinmallistoaan, joka käsitti neljä eri prototyyppiryhmää, eli ryhmät A-D, 1960 luvun alusta lähtien ja väittänyt Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan rakennusosastollaan teettäneen Hotelli Hesperiaa varten piirustuksia näistä valaisimista ja siten loukanneen ainakin kantajan C-ryhmään kuuluviksi katsomia prototyyppejä C1, C2 ja C3 katsoen tämän muotoilusarjan peruselementin C1 tulleen mallioikeudellisesti suojatuksi rekisterinumerolla numero 379.
Vastaajat puolestaan ovat olleet sitä mieltä, etteivät mallin numero 379 yksittäiset valaisinelementit voineet nauttia erillistä tekijänoikeudellista tai mallioikeudellista suojaa, vaan suojan kohteena oli mallin ulkonäön kokonaisuus. Vastaajat ovat niinikään huomauttaneet hotellin suunnittelijoiden jo rakentamisen alusta alkaen ottaneen huomioon, että myös rakennuksen valaisimien tuli noudattaa rakenteiden perusteeksi otettua asemakaavallisesta ratkaisusta johtuvaa muotokieltä ja viitanneet siihen, että valaisinsuunnittelijaa oli tarvittu ainoastaan yksityiskohtaisesti viimeisteltyjen valaisinmallien aikaansaamiseksi ja edellä mainitun vahvistetun muodon sovittamiseksi eri valaisintyyppeihin.
Kanteensa tueksi kantaja on antanut oikeuteen rekisteröidyn mallin numero 379 mukaisen valaisimen kertoen valmistaneensa sen joko vuonna 1969 tai 1970, joukon Hotelli Hesperian valaisimista otettuja valokuvia sekä kolme pahvimallia ynnä kuulustuttanut kuutta todistajaa ja yhtä asiantuntijaa.
Vastaajat puolestaan ovat antaneet oikeuteen joukon valokuvia ja kuulustuttaneet yhtä todistajaa ja yhtä asiantuntijaa.
Oikeus on 24.10.1978 toimittanut katselmuksen Hotelli Hesperiassa.
Kantajan taholta esitetyn selvityksen pohjalta raastuvanoikeus toteaa todistajana kuullun H:n joko vuonna 1970 tai 1971 studiossaan kuvanneen ne kantajan valaisinprototyypit, jotka oli esitelty vastaajille L:lle ja V:lle ja jotka kantaja sittemmin, eli 2.3.1972 oli mallirekisteröittänyt ja joista mallin numero 379 mukainen valaisin on annettu jutun yhteydessä oikeudelle. Todistaja K:n kertomuksen perusteella on pääteltävissä mallirekisteröintiä haettaessa kantajan malleille numerot 375-380 lähdetyn siitä, että suojaamalla tietty moduli saatiin aikaan sellainen suojapiiri, että kaikki tuosta modulista kehitettävät valaisimet sisältyivät samaan suojapiiriin. Tämän näkemyksensä perusteella todistaja on ollut sitä mieltä, että oikeuden istunnossa numero 3 pöytäkirjaan liitteinä 4, 6, 8, 10, 11 ja 13 otettujen valokuvien osoittamat valaisimet Hotelli Hesperiassa eivät olennaisesti poikenneet kantajan mallisuojatuista moduleista.
Todistaja EK puolestaan on kantajan taiteellisen toiminnan tuntijana ja suorittamiensa vertailujen perusteella todistajalausunnossaan asettunut sille kannalle, että pääosa Hotelli Hesperian hotellitilojen valaisimien muotoilusta on suoritettu kantajan kehittämien ideoiden pohjalta joko yhdistelemällä niissä ilmeneviä perusmuotoja ja rakenneosia sellaisinaan tahi niitä jonkin verran muuttamalla. Todistaja on kuitenkin joutunut toteamaan olevansa tietämätön siitä, oliko yhtään kantajan kehittämää valaisinta rakennettu loppuun ja ilmoittamaan, ettei kantajan valaisimia ainakaan todistajan tieten ollut milloinkaan esiintynyt markkinoilla.
Todistajat AP ja TT ovat vahvistaneet sisustusarkkitehdit r.y:n hallituksen käsityksen kantajan tekijänoikeudesta. Todistaja HM puolestaan on kertonut seuranneensa kantajan suunnittelua huonekalujen ja valaisinten osalta aina opiskeluajoista lähtien ja nähneensä kantajan ateljeessa syksyllä 1971 tai keväällä 1972 neljä erilaista valaisinmallia ja sen jälkeen julkisissa tiloissa esimerkiksi Hyvinkäällä jossakin Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan ravintolassa sellaisia valaisimia, jotka antoivat hänelle saman vaikutelman kuin kantajan suunnittelemat valaisimet.
Professori G on laajassa asiantuntija- ja todistajalausunnossaan ilmaissut muun muassa sen käsityksen, että kun kantajan rekisteröidyssä muunnossarjassa esiintyi sekä malleja, joissa oli vain yksi valaisinelementti, että malleja, joissa niitä oli kaksi tai kolme, olisi mallioikeuslain 2 §:n 2 momentin hakemuspäiväsäännöksen perusteella malli numero 379 eli niin sanottu kantajan C3 malli muutettavissa C1:ksi tai C2:ksi mallin numero 379, suojapiirin sisällä. Lausuntonsa päätteeksi asiantuntija on asettunut sille kannalle, että kaikki Hotelli Hesperian aulassa, ruokasalissa, kahviossa, saunan lobbyssa, kerroshalleissa ja hotellihuoneissa olevat valaisimet loukkaavat sekä kantajan tekijänoikeutta että hänen muunnosmalleihin numerot 375, 376 ja 379 perustuvaa mallioikeutta.
Vastaajan kuulustuttama todistaja VH on muun muassa kertonut Hotelli Hesperian suunnittelijoiden vuoden 1969 alkupuolella tiedustelleen hänen mahdollisuuttaan osallistua tuon hotellin suunnitteluun. Muiden töidensä vuoksi todistaja oli voinut ryhtyä tähän työhön vasta 1970, jolloin hän oli saanut tehtäväkseen paitsi suunnitella erilaisia pöytiä ja tuoleja, osallistua hotellin kokonaissuunnitteluun. Tuossa suunnittelussa oli hotellirakennuksen muotokielen lähtökohtana ollut säännöllinen kuusikulmio, jossa kulman aste oli 120. Kuusikulmiota oli käytetty sellaisenaan sekä standardiprofiilina että laippana. Myös kalusteiden ja valaisimien suunnittelussa, joista viimeksi mainittu työ oli tarjottu todistajalle vuonna 1971, tätä muotokieltä oli pidetty lähtökohtana. Todistajan käsityksen mukaan Hotelli Hesperian kaikki valaisimet, jotka Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan rakennusosasto oli suunnitellut, pohjautuivat näihin muotoihin, eikä kantajan mallisto ollut missään vaiheessa ollut hotellin valaisinsuunnittelun pohjana.
Vastaajan asiantuntijatodistajana kuulustuttaman O:n lausunnon perusteella on pääteltävissä, että Hotelli Hesperian valaisinten muoto on perustunut samaan katkaistun kolmion muotoon, joka ilmeni sekä rakennuksen taitetussa julkisivussa että pilareissa. Tämä kantajan mallin numero 379 yksittäisissä valaisinelementeissä niinikään ilmeneva muoto ei todistajan käsityksen mukaan voinut nauttia itsenäistä suojaa, varsinkaan kun tuo muoto valaisinmalleissa oli vanhastaan tunnettu ja toteutettu. Todistajan mielestä vain yksi hotellin 16:sta valaisinmallista oli ollut sellainen, että siinä on jonkinlaista samanlaisuutta verrattuna kantajan malliin numero 379. Vertailussaan todistaja kuitenkin on päätynyt siihen, että eroavaisuudet ovat suuremmat kuin se eron mitta, jota patenttivirasto todistajan kokemuksen mukaan mallirekisteröinnissä on soveltanut.
Edellä selostetun varsin ristiriitaisen näytän raastuvanoikeus katsoo osoittavan,
– että kantajalla N:llä on keväällä 1971 tarjoutuessaan suunnittelemaan rakenteilla olleen Hotelli Hesperian valaisimia ollut neljä valaisinprototyyppiä käsittänyt julkaisematon valaisinmallisto, johon vastaajat L ja V rakennuttajan vastaajan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan edustajina ovat saaneet tutustua,
– että suunnittelusopimusta kantajan ja vastaajan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan välillä ei ole syntynyt, mutta kylläkin suunnittelutyöstä palkkioriita, joka on lainvoimaisesti ratkaistu
vasta kesäkuun 30 päivänä 1982,
– että kantaja on 2.3.1972 mallirekisteröittänyt edellä mainitut valaisinprototyyppiinsä numeroilla 375-380,
– että Hotelli Hesperiassa on toteutettu 16 valaisinmallia joissa toistuu rakennuksen perussuunnittelussa ilmeneva katkaistun kolmion muoto,
– että katkaistun kolmion muoto valaisinsuunnittelussa on vanhastaan tunnettu ja toteutettu jopa julkisissa tiloissa ja rakennuksissa paljon ennen Hotelli Hesperian suunnittelua ja ennen 1960 lukua, jolloin kantaja on kertonut aloittaneensa valaisinsuunnittelun.
Sitä vastoin raastuvanoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajat L ja V suunnitellessaan Hotelli Hesperian valaisimet olisivat noudattaessaan edellä kerrottua talon kokonaissuunnittelussa sovellettavaksi vahvistettua sinänsä tavanomaista katkaistun kolmion muotoa, jossa taiteellinen liikkumatila on varsin suppea, käyttäneet hyväkseen kantajan N:n valaisinsuunnittelusta edellä kerrotun sopimusneuvottelun yhteydessä saamiaan tietoja, tai että he suunnittelussaan olisivat, huomioon ottaen, että hotellin valaisimet ensisijassa on tarkoitettu käyttöesineiksi, loukanneet kantajan tekijänoikeuslakiin tai mallioikeuslakiin perustuvaa yksinoikeutta valaisinmallistonsa prototyyppeihin. Niiden mallisuojaa arvosteltaessa on raastuvanoikeuden käsityksen mukaan lähdettävä siitä yleisesti hyväksytystä perusajatuksesta, että yhdistelmämallien, toisin sanoen sellaisten mallien, jotka ovat useampien elementtien tai osien yhdistelmiä, kohdalla mallisuoja koskee vain mallin kokonaisuutta, eikä sen erillisiä elementtejä tai osia. Tähän ei kantajan mallien muunnosrekisteröinnillä, jossa mallisarjan eräitä yhteisiä piirteitä on muunneltu vain niin vähäisessä määrin, ettei erottuvuusvaatimus mallien keskinäisessä suhteessa täyty, ole vaikutusta.
Niinikään raastuvanoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajat Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta tai Helsingin Osuuskauppa olisivat Suomessa tai ulkomailla loukanneet kantajan N:n tekijänoikeutta tai mallioikeutta kysymyksessä oleviin valaisinprototyyppeihin.
Edelleen on jäänyt näyttämättä, että vastaaja Y, oikeastaan Y, olisi valmistuttaessaan johtamassaan yhtiössä Metallimestarit Oy:ssä vastaajan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan toimeksiannosta valaisinmalleja syyllistynyt kantajan tekijänoikeuden tai mallioikeuden loukkaamiseen.
Sen vuoksi raastuvanoikeus katsoen, ettei kantajan N:n valaisinmallien tekijänoikeudellinen ja mallioikeudellinen suoja voi olla tavanomaista laajempi vain sen vuoksi, että hän on kansainvälisestikin tunnettu ja tunnustettu taiteilija, vaan hänen teoksiinsa on, liikuttaessa, niin kuin tässä oikeudenkäynnissä on laita, toisaalta taidekäsityön ja käsityön ja toisaalta taideteollisuuden ja teollisuuden ahtailla raja-alueilla sovellettava oikeuskäytännössä näissä suhteissa yleisesti omaksuttua suppeaa tulkintaa, harkitsee oikeaksi hylätä kanteen ja velvoittaa kantajan N:n kahdellakymmenelläviidellätuhannella (5.000) markalla korvaamaan vastaajien Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan, Helsingin Osuuskaupan, L:n, V:n, Metallimestarit Oy:n ja Y:n välttämättömät yhteiset oikeudenkäyntikulut jutussa.