-verkkolehtiTiivistelmä 27.4.2010 / smh
Willtrade Oy oli markkinoinut Suomessa käymäläjärjestelmää tavaramerkillä Wanto. M. ja L. Vanto olivat nostaneet kanteen yhtiötä vastaan sillä perusteella, että tunnusmerkki, joka sisälsi heidän sukunimensä, oli harhaanjohtava.
Raastuvanoikeus oli hylännyt kanteen (1986). Se oli katsonut todistajankertomuksen perusteella, että Wanto käymäläjärjestelmää oli Suomessa markkinoitu vuodesta 1978 lähtien, ja että merkki oli huomiota ansaitsevassa osassa asianomaisia kuluttajapiirejä tunnettu vastaajan tavaroiden erityisenä merkkinä. Kantaja oli saanut yksinoikeuden tunnusmerkkiin vakiinnuttamisella. Ruotsalaisperäinen sana Wanto äännettiin asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä ruotsalaisittain eli ”vantto”. Sanat, joilla ei sinänsä ole semanttista sisältöä, kirjoitettiin myös silmiinpistävän erilailla. Erehtyminen ei ollut todennäköistä. Sukunimisuojassa oli Patentti- ja rekisterihallituksessa noudatettu tiukkaa linjaa (Ecco erosi riittävästi nimestä Ekko). Tämä huomioon ottaen raastuvanoikeus oli katsonut, ettei tavaramerkki ollut harhaanjohtavasti sekoitettavissa kantajien sukunimeen.
Kantajat olivat toistaneet vaatimuksensa hovioikeudessa.
HO pysytti raastuvanoikeuden päätöksen perusteluineen.