-verkkolehtiTiivistelmä 11.5.2010 / smh
Orient Watch Co Ltd:llä oli yksinoikeus rekisteröityyn Orient tavaramerkkiin, ja sen suomalaisella asiamiehellä Orientor Oy:llä oli yksinoikeus Orient-tuotteiden maahantuontiin ja myyntiin. S oli syyttäjän mukaan tahallaan loukannut tavaramerkkioikeutta tuomalla luvattomasti maahan 1000 kpl väärennettyjä Orient Quartz -kelloja ja välittämällä ne edelleen markkinoitaviksi. R ja L olivat Turun Kultasepänliike T. Lehtonen Ky:n yhtiömiehinä tahallaan loukanneet em. oikeutta ja käyttäneet elinkeinotoiminnassa totuudenvastaista ilmaisua, kun he olivat tarjonneet väärennetyt ja huonolaatuiset kellot myytäväksi ja markkinoineet niitä Orient-Quartz merkkisinä. Syyttäjä oli vaatinut S:lle rangaistusta tavaramerkkioikeuden loukkauksesta sekä R:lle ja T:lle yksin teoin tehdystä tavaramerkkioikeuden loukkauksesta ja kilpailumenettelyrikoksesta.
Asianomistajat olivat yhtyneet rangaistusvaatimukseen ja vaatineet vahingonkorvausta.
S oli esittänyt tilanneensa kellot ennestään tuntemaltaan agentilta. Hän ei ollut tiennyt, eikä hänellä ollut syytä epäillä, etteivät kellot olisi peräisin Oreint Watch Companyn tehtailta. S ei ollut voinut havaita kellojen epäaitoutta, ja kun epäilyjä oli ilmennyt, hän oli välittömästi toimittanut kahdeksan kelloa tutkittavaksi Orient Watch Companyyn.
Raastuvanoikeus oli katsonut, että Suomessa oli ollut myynnissä ns. harmaatuonnin puitteissa Orient-merkkisiä halpoja kelloja, joiden alkuperän ja syytteenalaisten kellojen alkuperän välillä ei ollut osoitettu olevan sellasita eroa, jonka perusteella S:n olisi tullut pidättyä ko. kellojen maahantuonnista. Kellot eivät ulkonäöltään ja laadultaan poikenneet niin havaittavasti alkuperäisestä, että edes asiantunteva kelloseppä, jollaisia syytetyt eivät olleet, olisi voinut helposti huomata eron. Oli jäänyt näyttämättä, että syytetyt olisivat tahallaan loukanneet tavaramerkkioikeutta tai syyllistyneet tuottamukseen, jonka perusteella olisi tuomittava vahingonkorvausta, tai että R ja L olisivat rikkoneet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksiä.
Näillä perusteilla raastuvanoikeus oli hylännyt syytteen ja vahingonkorvausvaatimukset, osin perusteettomina, osin näyttämättöminä.
Asianomistajat valittivat hovioikeuteen.
Huomio! Hovioikeuden päätöksestä puuttuu osa, josta voisi selkeästi lukea pääasiaratkaisun. Tuomiolauselman mukaan valittajat kuitenkin velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan R:lle ja L:lle korvaus vastauskuluista, joten on mahdollista, että valitus hylättiin.