-verkkolehtiTiivistelmä 25.5.2010 / smh
Topshow Oy (T Oy) oli yhdessä K:n ja M:n kanssa järjestänyt juhannuksena 1988 Padasjoella Intiaanirock-nimisen tapahtuman. Vuonna 1990 T Oy oli järjestänyt samannimisen tapahtuman Valkeakoskella. Samana vuonna M ja K olivat järjestäneet Intiaanirock II -nimisen tapahtuman Padasjoella. T Oy oli jättänyt hakemuksen tavaramerkin rekisteröimiseksi 7.6.1990. Yhtiö oli raastuvanoikeudessa vaatinut mm. että oikeus vahvistaa tavaramerkin kuuluvan sille, ja että vastaajia kielletään käyttämästä merkkiä. Se oli katsonut saavuttaneensa yksinoikeuden Intiaanirock-tavaramerkkiin vakiinnuttamisella.
K ja M olivat nostaneet vastakanteen. Intiaanirock nimi yhdistettiin kuluttajapiireissä K:n ja M:n lomakeskukseen, ja se oli vakiintunut heidän juhannusjuhlansa tunnusmerkiksi. Myös he olivat jättäneet hakemuksen tavaramerkin rekisteröimiseksi. K ja M olivat raastuvanoikeudessa vaatineet mm. että oikeus vahvistaa heidän yksinoikeutensa tavaramerkkiin ja kieltää T Oy:tä käyttämästä sitä.
Raastuvanoikeus oli katsonut, että osapuolten sopimuksen mukaan T Oy oli vastannut vuoden 1988 tilaisuuden ohjelmasta eli rockkonsertista. M ja K olivat lähinnä luovuttaneet alueen tilaisuuden pitopaikaksi ja vastanneet yleisestä järjestyksestä matkailualueella. Nimen Intiaanirock ei ollut näytetty yhdistyneen kuluttajien keskuudessa kyseiseen lomakeskukseen, eivätkä M ja K olleet edes väittäneet järjestäneensä musiikkitapahtumia alueella ennen vuotta 1988. Ko. tapahtumaa oli edeltänyt T Oy:n intensiivinen markkinointikampanja. Toisaalta, merkki ei ollut kahden konsertin johdosta tullut asianomaisissa elinkeino- ja musiikkipiireissä yleisesti tunnetuksi T Oy:n tilaisuuksien erityisenä merkkinä. Myöskään M ja K eivät olleet näyttäneet yksinoikeutta vakiinnuttamisen perusteella. T Oy:llä ei pelkän aiemman hakemuksen perusteella ollut yksinoikeutta tunnukseen.
Koska tavaramerkkiä ei ollut vielä rekisteröity eikä vaatimuksille ollut perusteita vakiinnuttamisen nojalla, raastuvanoikeus oli hylännyt molemmat kanteet kokonaisuudessaan.
Molemmat osapuolet valittivat hovioikeuteen ja toistivat kanteensa.
HO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä, ja pysytti ratkaisun.