-verkkolehtiTiivistelmä 11.5.2010 / smh
Hugo Boss AG oli vaatinut raastuvanoikeudessa 6.6.1988, että Amer-yhtymä Oy:lle luokassa 34 (tupakkatuotteet) rekisteröity tavaramerkki BOSS julistetaan menetetyksi ja että merkki poistetaan rekisteristä. Vastaaja ei ollut käyttänyt merkkiä viimeisen viiden vuoden aikana eikä tähän ollut hyväksyttävää syytä. Kantaja oli maailmankuulu BOSS-merkin haltija ja vastaajan käyttämätön tavaramerkki muodosti esteen sen hakemukselle luokassa 34.
Vastaaja esitti, että se oli aloittanut toimenpiteet merkillä varustettujen savukkeiden myymiseksi jo useita vuosia ennen haasteen tiedoksiantoa, mutta Suomen ankara tupakkalainsäädäntö aikaansai, että tuote tuli markkinoille vasta tiedoksiannon aikoihin. Tätä oli pidettävänä perusteltuna syynä käyttöönoton viivästymiselle. Oli myös otettava huomioon tupakkalaista johtuvat käyttörajoitukset: täydellinen mainoskielto, kuluttajiin kohdistuvan myynninedistämisen kielto, tarkastustodistusten hankintapakko ja uudet viranomaisluvat vähäisiinkin rasiamuutoksiin. Ensimmäiset rasiasuunnitelmat oli tehty 1986, markkinointilupa-anomus oli jätetty ja lupa saatu 1987. Rasiaa koskeva testaus oli aloitettu 1988. Merkkiä oli myös käytetty liikekirjeenvaihdossa ja suullisissa keskusteluissa. BOSS-savukkeita oli markkinoitu Talouselämän artikkelissa 24.4.1988. Valmistus oli alkanut 22.6.1988 ja verovapaa myynti 4.7.1988.
Raastuvanoikeus oli katsonut selvitetyksi, että BOSS-savukkeet olivat kanteen vireillepanon hetkellä olleet lähes valmis tuote. Myynti ja markkinointi oli kuitenkin tapahtunut vasta tämän jälkeen. Merkkiä oli käytetty markkinointia valmistelevissa toimissa, ja se oli tullut eräiden mainostoimistojen, suunnittelijoiden ja muiden valmistelevien tahojen tietoon. Toimet olivat todellisia eikä kysymyksessä ollut näennäinen käyttö. Valmistelevat toimenpiteet olivat kuitenkin olleet yhtiön sisäisiä ja artikkelissakin merkkiin oli viitattu vain ohimennen. Nämä eivät olleet korvanneet tavaramerkin käyttöä. Muut vastaajan esittämät toimet eivät olleet lainkaan lainkohdan tarkoittamaa tavaramerkin käyttöä. Suomen tupakkalainsäädäntöä ja WHO:n suunnitelmaa savukkeiden tervapitoisuudenalentamisesta ei voitu pitää sellaisena merkinhaltijasta riippumattomana syynä, joka olisi oikeuttanut käyttövaatimuspääsäännöstä poikkeamisen. Kantaja kärsi haittaa rekisteröinnistä.
Näillä perusteilla raastuvanoikeus oli julistanut merkin menetetyksi ja määrännyt sen poistetavaksi rekisteristä.
Amer-yhtymä Oy valitti hovioikeuteen, mutta peruutti sittemmin valituksensa.
Näillä perusteilla lausunnon antaminen valituksesta raukesi ja raastuvanoikeuden päätös jäi lainvoiman saaneena pysyväksi.