-verkkolehtiTiivistelmä 21.6.2010 / IAL
PRH oli myöntänyt (1986) Oy Lars Lundin Patent Ab:lle patentin nro 70443 keksintöön, joka koski laitetta ”öljyn tai muun sellaisen keräämiseksi veden pinnalta”. Yhtiö oli siirtänyt laitteen valmistusta, myyntiä ja käyttöä koskevat oikeudet MacCregor – Navire (SF) Oy:lle.
Lars Lundin Patent ja MacCregor-Navigare olivat Larsen Marinia vastaan nostamassaan kanteessa väittäneet, että vastaaja oli loppukesästä 1988 alkaen tarjonnut ja ryhtynyt markkinoimaan Lamor-nimistä öljynkeräysjärjestelmää, joka loukkasi kantajien patenttia.
Riitapatentin mukaiselle keksinnölle oli ominaista, että sen ratkaisua voitiin patenttiselityksen mukaan muunnella alan ammattimiehelle ilmeisellä tavalla ja sen yksityiskohtia voitiin muuntaa pysyen kuitenkin patenttivaatimuksien määrittelemän laitteen piirissä. Sekä riitapatentin että vastaajan järjestelmät perustuivat pyörivän rummun tai sylinterin hyväksikäyttöön siten, että sylinterin ulkopintaan kiinnitettiin koko sylinterin ympärysmitan kattavat harjakset, joita oli sylinterin leveydellä haluttu määrä.
Järjestelmät poikkesivat toisistaan sikäli, että vastaajan käyttämässä järjestelmässä sylinteri oli sijoitettu aluksen kylkeen, jonne vesi ohjattiin puomin avulla kun taas kantajien hallitsemassa patentissa sylinteri oli sijoitettu aluksen etupuolelle kulkusuunnassa katsottuna. Asiassa oli lisäksi selvitetty, että vastaajan laitteessa öljyä keräävät harjaksen oli järjestetty renkaiksi, joiden välissä oli haluttu välimatka, ja että vastaajan laitteessa kaapimisterä erotti öljyn harjasrenkaista samalla periaatteella kuin kantajan riitapatentin mukaisessa laitteessa.
Riitapatentin mukaisen laitteen uutuus ja keksinnöllisyys perustuivat kanteen mukaan sylinterin toimintamekanismiin, eikä siihen, miten öljyinen vesi ohjattiin sylinterille. Vastaajan laitteen väitettiin olevan identtinen kantajien laitteen kanssa ja patentin suojapiiriin vaadittiin kuuluvan ekvivalentti ratkaisu laitteen sijoittamisesta aluksen sivuille, mikä oli ollut patentin hakemishetkellä tunnettua tekniikkaa.
Larsen Marin oli vastustanut kannetta ja väitti, että sen öljynkeräyslaite poikkesi riitapatentin patenttihakemuksen johdannon määritteistä siksi, että vastaajan laitteeseen kuuluva öljynkeräysväline muodostui erillisistä väljään yhteiselle akselille asennetuista levypyöristä eikä ollut umpinainen sylinteri. Tämän lisäksi laite oli sijoitettu kuvatusti eri tavoin, eikä öljynkaapimisterää ollut järjestetty sahamaisesti. Larsen Marinin mukaan patentin suojan laajentamiselle ei löytynyt konkreettista tukea selityksestä.
Raastuvanoikeus oli katsonut, että vastaajan laite toteutti patentin 70443 patenttivaatimuksen tunnusmerkkiosan vaatimukset. Sen mielestä sekä kantajan että vastaajan kaapimisterät olivat toimintaperiaatteeltaan samanlaisia, ja että kaapimisterä oli vastaajan laitteessa sahanterämäisesti järjestetty. Koska riitapatentin selityksen mukaisesti sylinteri voi muodostua useammasta lohkosta ja patentin suojapiiristä ei ollut suljettu pois mahdollisuutta veden virtaamisesta rummun läpi, vastaajan rakenteeltaan erilainen rumpu, joka muodostui väljään asennetuista levypyöristä, loukkasi oikeuden mielestä patenttia. Laitekeksinnön ajatuksen ja ratkaistavan ongelman kannalta laitteen sijoittamisella ja rumpujen vastakkaisilla pyörimissuunnilla ei ollut oikeuden mielestä olennaista merkitystä.
Raastuvanoikeuden mielestä asiassa esitetyt seikat eivät antaneet aihetta tulkita patenttivaatimusta laitteen sijoituksen osalta suppeasti. Se katsoi, että vastaajan laite loukkasi riitapatentin mukaista laitetta. Hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden ratkaisun.