-verkkolehtiTiivistelmä 21.6.2010 / IAL
Ky Rysti & Co:lle oli myönnetty (1982) etuoikeuksin 13.3.1975 lukien suomalainen patentti nro 51459 menetelmälle ja laitteelle sahatun puutavaran annostelemiseksi. Menetelmässä sahattu puutavara annosteltiin yksitellen poikkisuuntaisena määräväleihin kuljettimelle. Puutavara siirrettiin joko painovoimalla tai muulla vastaavalla tavalla vaikuttavalla voimalla annosteltavaksi mattona. Siinä käytettiin puutavaramaton pysäyttäjää, jonka ohi ja/tai yli puutavara pääasiallisesti nostamalla annosteltiin. Patentti suojasi myös menetelmän toteuttamiseen tarkoitettu laitetta, ja sen tarkoituksena oli poistaa ennestään tunnetuissa annostelumenetelmissä ja laitteissa esiintyneitä kappaleiden pomppimisesta ja vinoon menemisestä aiheutuneita ongelmia.
Ky Rysti & Co ja Valmet Oy, jolla oli yksinoikeuteen perustuva käyttölupa keksintöön, olivat nostaneet Plan-Sell Oy:tä ja Insinööritoimisto Olli Heikinheimo Oy:tä vastaan kanteen ja vaatineet raastuvanoikeutta kieltämään vastaajia jatkamasta patentoidun keksinnön hyväksikäyttämistä, määräämään vastaajien hallussa olevat patentilla suojatut esineet ja laitteet hävitettäviksi sekä määräämään vahingonkorvauksen. Kantajat olivat väittäneet, että vastaajat olivat suunnitelleet, valmistaneet ja toimittaneet sekä osaksi itse ottaneet käyttöönsä sahatavaran käsittelylaitoksia, joissa riitapatentilla suojattua keksintöä oli oikeudettomasti käytetty hyväksi. Laitoksissa oli kanteen mukaan käytetty hyväksi kahta menetelmää loukkaavaa sovellutustapaa, sakara-annostelijaa ja eväannostelijaa. Kantajat olivat perustaneet vahingonkorvausvaatimuksensa myynnin vähenemiselle. Ne väittivät myös, että annostelukapasiteetti oli laitosvalinnassa ratkaiseva tekijä, minkä vuoksi laitostilauksen saamatta jäämisestä aiheutunut kokonaisvahinko oli välittömässä suhteessa patentinloukkaukseen.
Vastaajat olivat kiistäneet kanteen ja vedonneet Plan-Sellin ennakkokäyttöoikeuteen riitapatentin mukaiseen keksintöön, joka perustui yhtiön (1974) Ruotsiin toimittamaan tasauslaitokseen. Lisäksi vastaajat väittivät, että osa kantajien riitapatenttia loukkaaviksi ilmoittamista laitostoimituksista olivat riitapatenttiin nähden aikaisemman Plan-Sellille kuuluvan patentin 49006 mukaisia. Kantajat myönsivät, etteivät nämä laitokset loukkaa riitapatenttia. Vastaajien mukaan myös ns. synkronisen pysäyttäjän käyttäminen keksinnössä välien synnyttämiseksi puutavarakappaleiden väliin ei ollut riitapatenttia loukkaavaa, sillä tällaista välien syntymistä oli tapahtunut jo ennen riitapatentin suoja-ajan alkamista.
Raastuvanoikeuden mukaan sakaratyyppinen annostelija kuului patentin nro 51459 suojapiiriin. Sen sijaan eväsannostelijassa ja patentin nro 49006 mukaisessa laitteessa annosteltavan puutavaran ja sitä seuraavan väliin muodostuva rako tai väljyys ei edistänyt annostelua riitapatentissa esitetyssä tarkoituksessa, eikä eväannostelija siten loukannut riitapatenttia. Osa riitapatenttia loukkaaviksi väitetyistä laitetoimituksista olivat eväannostelijoita, joissa puutavaran siirtäminen tapahtui oleellisesti kohtisuorassa puutavaramattoa vastaan, eivätkä ne siis loukanneet riitapatenttia toisin kuin sakara-annostelijat.
Raastuvanoikeuden mielestä luonnospiirros, johon vastaajat perustivat ennakkokäyttöoikeusvaatimuksensa, ei riittänyt perustamaan ennakkokäyttöoikeutta. Vastaajat eivät olleet näyttäneet, että piirroksen mukaista laitetta olisi valmistettu tai tarjottu siten, että ennakkokäyttöoikeus olisi syntynyt.
Vastaajien oli todettu loukanneen riitapatenttia yhden laitoksen osalta. Koska vastaajat olivat olleet korvausperusteen kannalta relevanttina ajanjaksona merkittäviä elinkeinonharjoittajia sahalaitosten suunnitteluun ja niiden valmistukseen liittyvällä alalla, ja Plan-Sell oli myös tehnyt riitapatentin nähtäväksipanon jälkeen muistutuksen riitapatentin hyväksymistä vastaan, patentin loukkauksen ei katsottu johtuneen lievästä tuottamuksesta. Vastaajien oli siis suoritettava kohtuullinen korvaus riitapatentin käyttämisestä.
Raastuvanoikeuden mielestä laitoksen toimivuus ei kuitenkaan ollut ratkaisevasti ja yksinomaan annostelijasta riippuvainen, joten kantajat eivät olleet näyttäneet menettäneensä laitetoimituskauppoja patentinloukkauksen takia. Kantajien vaatimukset hylättiin enemmälti. Vastaajat määrättiin suorittamaan Kajaani Oy:n lajittelu- ja paketointilaitoksen osalta korvausta 100.000 markkaa, kun laitoksen tarjoushinta oli ollut 6.548.000 markkaa.
Hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden ratkaisun.