-verkkolehtiS.V. vaati 367 875 markan työsuhdekeksintökorvausta Haltonilta. S.V. valitti KO:n päätöksestä, jolla korvausvaatimus oli hylätty.
Tapauksessa kiistanalaisena oli muun muassa keksinnön syntyajankohta ja S.V.:n rooli keksinnön kehittelyssä. KO päätteli todistajanlausuntoja kuultuaan, että keittiökeksintö, ”tulo- ja poistoilmalaite ja ilmastointimenetelmä”, oli syntynyt aivoriihessä, joka oli pidetty ilman S.V.:tä. S.V. oli merkitty keksijäksi, sillä jälkikäteen oli tullut tietoon, että tämä oli ollut asentamassa eräässä Haltonin asiakaskeittiössä erästä laitetta siten, että laite muistutti asennuksen jälkeen riidanalaista keksintöä. S.V. oli asentanut poistoilmaventtiilin keittiökaavun kylkeen parantaakseen sen toimintaa. S.V. ei ollut muuten osallistunut keksinnön kehittämiseen, eikä hän ollut missään vaiheessa tehnyt minkäänlaista työsuhdekeksintöilmoitusta työnantajilleen.
KO totesi, että koska keksinnön tekeminen oli kuulunut S.V.:n työtehtäviin ja koska S.V.:n osuus keksinnön syntyyn oli vähäinen, tämän korvaus keksinnöstä voitiin määrittää kertakorvauksena. KO laski, että mikäli S.V.:lle katsottaisiin kuuluvan jopa neljäsosa keksijöille kuuluvasta korvauksesta, sen määrä olisi noin 6 000 markkaa.
KO kuitenkin muistutti, että oikeus voi määrätä toisin korvauksesta, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta. Se huomautti, että S.V. oli irtisanoutuessaan allekirjoittanut 20 000 markan sopimuksen Haltonin kanssa, joka kattoi muun muassa palkkiot patenteista. KO katsoi, että S.V. oli jo tuolloin saanut korvauksen riitapatentin mukaisesta työsuhdekeksinnöstään.
HO pysytti KO:n päätöksen.
SR