-verkkolehtiNokian työntekijä R.K. oli tehnyt patenttiin johtaneen keksinnön Nokialle ja noudattanut tämän vaatimaa ilmoitusohjessääntöä ja ilmoittanut keksinnöstään sen mukaisesti. R.K. oli kuitenkin ollut tyytymätön Nokian tarjoamiin korvauksiin, ja haki korvausta oikeusteitse.
RO oli hylännyt R.K.:n kanteen sillä perusteella, että se oli vanhentunut työsuhdekeksintölain 7 § 3 momentin perusteella. HO:n käsiteltäväksi tuli, oliko R.K. todella menettänyt kanneoikeutensa.
Nokia oli maksanut R.K.:lle ilmoituspalkkion keksinnöstä ja tämän lisäksi ryhtynyt neuvottelemaan R.K.:n kanssa ylimääräisen korvauksen summasta. HO katsoi, että ilmoituspalkkion maksamisella oli syntynyt alustava sopimus lain 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta. Alustavan sopimuksen syntymistä tuki palkkioiden maksamisen lisäksi kanteen nostamiselle varatun määräajan jälkeen käydyt neuvottelut erityiskorvauksen suuruudesta. HO lausui, että näistä teoista voitiin katsoa ilmenevän, että Nokia oli luopunut vetoamasta lain 7 § 3 momentissa tarkoitettuun kanteen vireille panoa koskevan määräajan noudattamatta jättämiseen, sillä se oli ollut valmis maksamaan R.K.:lle erityiskorvauksen.
HO totesi, ettei kanne ollut vanhentunut ja palautti asian KO:hon.
SR