HO 10.7.2006 nro 2194

Instanssin nimiHO
Instanssin kaupunkiHelsinki
DiaarinumeroS06/1350
Ratkaisun päivämäärä10.7.2006
Tuomion numero2194
Laki, lainkohtaTmerkkiL 14 §, 26 §, 27 §, 36 §, 37 §, 38 §, 48 §
Tavaramerkin nimiBumerang-avaimenperä
Osapuolet, kantaja(t), valittaja(t)Suomen Punainen Risti (kanteiden I ja II kantaja, kanteen III vastaaja)
Osapuolet, vastaaja(t)Turvatori Oy (kanteiden I-II vastaaja, kanteen III kantaja)

(Tiivistelmä 11.6.2007 / Aino)

Kantajana oleva Suomen Punainen Risti (SPR) oli vuonna 1981 aloittanut varainhankintatarkoituksessa Bumerang-avainperän markkinoinnin. Avaimenperiä oli laskettu liikkeelle yli 500 000 kpl. Ajatuksena on, että kadonneen avaimen löytäjä pudottaa avaimen postilaatikkoon, mistä se palautetaan Postin kautta omistajalle avainperässä olevien tunnistetietojen perusteella. Bumerang-avainperäjärjestelmä käsittää juoksevasti numeroidun avainperän sekä ostajan SPR:lle toimittaman tietokortin. Bumerang-avainperällä tarkoitettiin tunnusta, jossa oli sanat ”BUMERANG” ja ”avainrekisteri”, bumerangin kuva, juokseva kirjainnumeroyhdistelmä, Punaisen Ristin logo sekä sanat ”Punainen Risti Röda Korset”.

K oli vuonna 2001 alkanut tarjota turvalaitepalveluita Turvatori Oy:n nimissä. Yhtiö oli 2002-2003 rekisteröinyt tavaramerkit ”Bumerang avainperä”, ”Bumerangi avainperä” ja ”Bumerang nyckelbricka” luokkaan 6 (epäjalot metallit ym.) sekä mm. aputoiminimet Bumerangi-palautuspalvelu, Bumerangi-avainrekisteri, Bumerang Club, Bumerang avainperä, Bumerang avainturva ja näiden erikielisiä käännöksiä.

Saatuaan rekisteröidyksi tavaramerkin ”Bumerang avainperä” K oli ilmoittanut SPR:lle, ettei sillä ollut oikeutta käyttää Turvatorille rekisteröityä tavaramerkkiä. Turvatori oli ryhtynyt valmistuttamaan ulkonäöltään, toimintaperiaatteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia avainperiä ja aloittanut niiden markkinoinnin. Avainperässä oli sana ”BUMERANGI”, numerosarja 33333, teksti ”Palauta postin keltaiseen kirjelaatikkoon” sekä www.Turvatori.com, juokseva kirjainnumeroyhdistelmä sekä rekisteröitymistä koskevilla teksteillä varustettu pahvialusta, johon avainperä oli pakattu.

Käräjäoikeudessa SPR oli (2004 ja lisäkanteella 2005) vaatinut mm. Turvatorin tavaramerkkien käytön kieltämistä, rekisteröintien mitättömäksi julistamista ja merkeillä varustettujen tuotteiden hävittämistä, aputoiminimien käytön kieltämistä ja rekisteröintien kumoamista sekä korvauksia ja saadun voiton luovuttamista. SPR:n mukaan se oli saanut yksinoikeuden tavaramerkkiin vakiinnuttamisen johdosta viimeistään 1980-luvulla, ja Turvatori oli jättänyt ensimmäisen rekisteröintihakemuksen 2002 vilpillisessä mielessä. (TmerkkiL 14 § 1 mom 7 kohta). K oli toiminut turvalaite- ja lukitusalalla Suomessa useita vuosia ja tehnyt kertomansa mukaan selvitystyötä ennen rekisteröintihakemusta. Välittömästi tavaramerkkirekisteröintinsä väiteajan päätyttyä Ki oli kieltänyt SPR:ää käyttämästä K:n tavaramerkkiä. Näin ollen K oli sekä ollut tietoinen SPR:n tuotteen olemassaolosta että pyrkinyt hyödyntämään tavaramerkkiään vaatimalla korvauksia SPR:ltä.

Turvatori oli 2005 pannut vireille vastakanteen, jossa se vaati SPR:ltä korvauksia mm. laittoman takavarikon, menetettyjen palvelumaksujen ja teollisuusrikosten aiheuttamasta vahingosta. Lisäksi Turvatori oli kiistänyt SPR:n kanteet ja vaatinut niiden hylkäämistä. Kaikki Turvatorin toiminimet olivat Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimiä ja tavaramerkit lainvoimaisia. Turvatori ei ollut tullut tietoiseksi SPR:n toiminnoista ennen kuin ensimmäinen tavaramerkkirekisteröinti oli tullut lainvoimaiseksi. Koska SPR ei ollut esittänyt väitteitä rekisteröinneistä määräajan puitteissa, se oli hiljaisesti hyväksynyt Turvatorin tunnusmerkkien ja aputoiminimien rekisteröinnin. Lisäksi SPR oli vilpillisessä mielessä hakenut tavaramerkkirekisteröintiä samankaltaiselle tavaramerkille Bumergan-avainperä (luokkaan 40). SPR oli myös järjestänyt laittoman takavarikon ja aiheuttanut huomattavaa haittaa Turvatorin lailliselle ja rehelliselle liiketoiminnalle.

Käräjäoikeus oli todennut ensinnäkin, että SPR oli saanut yksinoikeuden tavaramerkkiin Bumerang-avainperä vakiinnuttamisen perusteella laajan myynnin ja markkinoinnin ansiosta jo 1980-luvulla, ja oikeus oli edelleen voimassa tavaramerkillä varustettujen tuotteiden suuren määrän vuoksi.

Toiseksi KäO oli pohtinut merkkien sekoitettavuutta. Tunnusmerkit koskivat samoja tuotteita ja palveluita. SPR:n vakiintuneen tavaramerkin ydinosa ”Bumerang” sisältyi kokonaisuudessaan kaikkiin Turvatorin rekisteröityihin tavaramerkkeihin, joista yksi oli identtinen. Ydinosa Bumerang sisältyi kokonaisuudessaan myös kaikkiin Turvatorin rekisteröityihin toiminimiin joko samassa tai erikielisessä muodossa. Aputoiminimillä ei ollut yhteyttä Turvatorin omaan toiminimeen. KäO oli katsonut, että SPR:n vakiintunut tavaramerkki Bumerang-avainperä ja Turvatorin tunnusmerkit olivat sekoitettavissa. Koska SPR:llä oli aikaisempaan vakiintuneeseen tavaramerkkiin perustuva etuoikeus, Turvatorin merkkejä ei olisi tullut rekisteröidä.

Kolmanneksi KäO oli pohtinut Turvatorin rekisteröintien pätevyyttä eli sitä, olivatko Turvatori ja sen edustajat tienneet SPR:n merkin käytöstä rekisteröintiä hakiessaan. KäO oli pitänyt epätodennäköisenä, että Turvatori olisi sattumalta ottanut käyttöön täysin identtisen painatustavan ja kirjasintyylin. Tämä ja K:n toiminta heti ensimmäisen rekisteröinnin väiteajan päätyttyä osoittivat, että Turvatorin pyrkimyksenä oli ollut saada oikeudettomasti rekisteröityjen tavaramerkkien avulla taloudellista hyötyä SPR:ltä.

Turvatori ja sen edustajat eivät olleet toimineet vilpittömässä mielessä. Merkkejä ei olisi tullut lainakaan rekisteröidä, joten ne tuli julistaa mitättömiksi. Lisäksi KäO oli todennut, ettei Turvatori ollut lainvastaisilla rekisteröinneillä saavuttanut sellaista oikeutta, jonka perusteella sillä olisi oikeus ajaa kielto- ja vahingonkorvauskannetta SPR:ää vastaan. Turvatorin vastakanne oli hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

Neljänneksi KäO oli tarkastellut väitteitä, joiden mukaan SPR olisi hyväksynyt Turvatorin rekisteröinnit olemalla reagoimatta niihin. KäO:n mukaan näyttövelvollisuus oli Turvatorilla, sillä oli kyse väitteestä, jonka perusteella SPR olisi menettänyt kanneoikeutensa. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, jonka mukaan SPR olisi hyväksynyt rekisteröinnit. SPR oli reagoinut kohtuullisessa ajassa panemalla vireille loukkauskanteet.

KäO oli julistanut Turvatorin tavaramerkkirekisteröinnit mitättömiksi, kieltänyt niiden käytön ja määrännyt sen hallussa olevan SPR:n tavaramerkkiin sekoitettavissa olevalla merkinnällä varustetun omaisuuden hävitettäväksi. Lisäksi KäO oli kumonnut Turvatorin rekisteröityjen aputoiminimien rekisteröinnit sekä kieltänyt aputoiminimien käytön. KäO oli määrännyt Turvatorin maksamaan SPR:lle tavaramerkkilain mukaisia korvauksia. Sen sijaan SPR:n korvausvaatimukset toiminimilain perusteella KäO oli hylännyt perusteettomina, sillä asiassa ei ollut väitettykään loukatun SPR:n toiminimeä.

KäO:n päätöksessä viitattiin runsaasti koti- ja ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen, lainvalmisteluaineistoon sekä oikeuskäytäntöön.

Turvatori valitti KäO:n tuomiosta, vaati sen kumoamista ja toisti esittämänsä vastakanteen. Hovioikeus pysytti KäO:n päätöksen perusteluineen.

Alempi oikeusaste

Heksingin käräjäoikeus 3.2.2006 Nro 2863, Dnro 04/11131

Ratkaisun lainvoimaisuusEi tiedossa
Asiasanatkumoamiskanne, mitättömyyskanne, passiviteetti, sekoitettavuus, tavaramerkkiloukkaus, toiminimet, vakiinnuttaminen, vilpitön mieli

Share: