K.M. oli ollut Tamdix Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.
Syyttäjä vaati K.M:lle rangaistusta tekijänoikeusrikoksesta. Syyttäjän mukaan K.M. oli ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain vastaisesti valmistanut asianomistajien suojatuista tietokoneohjelmista teoskappaleita siirtämällä ohjelmista yhteensä 31 laitonta kopiota yhtiön tietokoneisiin. Asianomistajat olivat yhtyneet syytteeseen ja vaatineet lisäksi tekijänoikeuslain 57 §:n mukaista kohtuullista hyvitystä ja vahingonkorvausta.
K.M. kiisti syytteet. Asiassa esitettiin kirjallisina todisteina sähköpostiviestejä, joiden perusteella K.M.:n voitiin katsoa tienneen ohjelmistolisenssien puuttumisesta. Asiassa esitettyjen kirjallisten todisteiden ja henkilötodistelun perusteella
KO katsoi, että K.M:n on täytynyt tietää, että Tamdix Oy:n koneille asetettiin suojatuista tietokoneohjelmista laittomasti teoskappaleita. KO tuomitsi K.M:n yhteensä 40 päiväsakkoon. KO katsoi, että laittomien kopioiden osalta K.M.:n hyvitysvastuu oli 18.139, 60 euron suuruinen. Vahingonkorvauksen osalta KO katsoi, ettei ollut syytä epäillä, etteikö asianomistajayhtiöiden esittämä määrä perustuisi todellisiin kuluihin. KO velvoitti K.M.:n suorittamaan vahingonkorvauksena 6.960,92 euroa. Korvausmääristä vähennettiin Tamdix Oy:ltä jo peritty 3.910,16 euroa.
K.M. valitti Hovioikeuteen. Valituksensa perusteluiksi K.M. lausui, ettei ollut tiennyt teoskappaleiden laittomasta valmistamisesta eikä ollut edellyttänyt sellaista toimintaa. Vastapuoli vaati valituksen hylkäämistä. HO totesi, että vahingon kärsijällä on velvollisuus osoittaa, mikä on sen väittämän vahingon määrä. KO:n tuomitsemaa vahingonkorvausta alennettiin K.M:n määrällisesti oikeaksi myöntämään 3.000 euroon, koska perusteita arvioida sitä suuremmaksi ei ollut olemassa.
Muilta osin HO pysytti KO:n tuomion.