-verkkolehtiJ.M.T. vaati valituksessaan Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n hankkiman näytön määräämistä hyödyntämiskelvottomaksi ja että häntä kohtaan nostettu syyte tekijänoikeusrikoksesta sekä menettämisseuraamuksista hylätään ja hänen tietokoneisiinsa kohdistuvat takavarikot kumotaan. Lisäksi valittaja vaati, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa asianomistajille tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä. Valittaja oli perustanut ja ylläpitänyt DC++ (Direct Connect)-vertaisverkkoa.
Valittaja perusteli valitustaan muun muassa sillä, ettei hän ollut jakanut tekijänoikeuksia loukkaavaa aineistoa eikä hänellä ollut tietoa siitä, mitä aineistoja muilla verkon käyttäjillä oli tietokoneidensa kovalevyllä. Lisäksi valittaja katsoi, ettei tekijänoikeuslain 63 §:n mukaan lain suoja ulottunut ulkomailla ensiksi julkaistuihin teoksiin, ellei niitä ollut sen jälkeen julkaistu Suomessa viimeistään 30 päivän kuluessa. Valittajan mukaan ei ollut vaaraa siitä, että hän jatkaisi syytteessä tarkoitettua toimintaa, joten edellytykset takavarikon tai menettämisseuraamuksen osalta eivät täyttyneet. Hyvityssumman osalta valittaja katsoi, että se oli tarkoitettu konkreettiseksi hyvitykseksi eikä rangaistukselliseksi korvaukseksi. Tuomittu määrä perustui valittajan mukaan epätieteelliseen ja epätäsmälliseen laskukaavaan ja johti väärään lopputulokseen.
Vastapuoli katsoi vastavalituksessaan, että hyvitysten määrää tulisi korottaa, sillä ne oli määrätty liian alhaisiksi. Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.
Hovioikeus totesi ratkaisussaan todisteita koskien, ettei voimassa oleva lainsäädäntö sisällä säännöksiä todisteiden hyödyntämiskiellosta. HO viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön todetessaan, ettei se, että todiste on hankittu lainvastaisella tai virheellisellä menettelyllä välttämättä tarkoita, että todistetta ei saisi käyttää oikeudenkäynnissä. Siten HO katsoi, että todisteita oli saanut hyödyntää. Valittajan rikosvastuun osalta HO katsoi esitetyksi, että valittajan perustaman hubin päätarkoituksena oli ollut tiedostojen tehokas jakaminen ja hub oli ollut välttämätön väline tiedostojen jakamisessa. Lisäksi valittajalla oli mahdollistanut tekijänoikeudella suojattujen teosten kopioinnin ja jakamisen.
HO viittasi rikoslain 5 luvun 3 §:n säännökseen, jonka mukaan jos kaksi tai useammat ovat tehneet rikoksen, rangistaan kutakin tekijänä. HO viittasi verkkoympäristön ominaispiirteisiin ja valittajan tietoisuuteen, ja totesi valittajan toiminnan siten toteuttavan tekijävastuun. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta ja tekijänoikeuslain soveltuvuudesta ulkomaalaisiin teoksiin HO totesi, että ulkomailla julkaistujen teosten kopioiden luvaton valmistaminen ja niiden yleisön saataville saattamisen rangaistavuus ilmenee rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla rikoslain ja tekijänoikeuslain säännöksistä. HO katsoi myös, ettei valittaja voi vapautua rikosvastuusta sähkökauppalain nojalla.
HO hyväksyi KäO:n tuomitseman hyvityksen, joka oli yhteensä 326.537, 15 euroa. HO totesi, että hyvitys on valittajan olot huomioon ottaen raskas, mutta perusteltu, kun huomioon otettiin valittajan menettelyn laajuus ja laatu.
HO ei nähnyt aihetta KäO:n tuomion muuttamiseen.
(MH, 15.7.2014)