-verkkolehtiTiiv. 27.2.2006/Petri
Patentti- ja rekisterihallitus oli (2001) myöntänyt Suomen Rehu Oy:lle patentin keksintöön ”Siipikarjanrehu ja menetelmä sen valmistamiseksi” (patentti nro 103634). Patenttivaatimuksen mukaan kananrehu mm. sisälsi jauhamattomia viljanjyviä ja oli ekspandoitu.
Rehuraisio Oy oli esittänyt väitteen, jonka mukaan se oli valmistanut ja käyttänyt patenttivaatimuksen mukaista kananrehua ennen patenttihakemuksen päivää. PRH oli väitteen nojalla kumonnut patentin katsoen, että patenttivaatimuksen kohde ei vastaavanlaisen rehun aikaisemmin tapahtuneen julkisen käytön vuoksi täyttänyt patentilta uutuusedellytetystä.
Suomen Rehu Oy oli tehnyt PRH:n valituslautakuntaan valituksen, jonka mukaan koerehun valmistusta ja käyttöä ei voitu pitää julkisena käyttönä eivätkä rehun erityispiirteet olleet pääteltävissä silmämääräisellä tarkastelulla. Valituslautakunnan mukaan koekäyttö sinänsä ei merkinnyt keksinnön tulemista julkiseksi, mutta ei myöskään sen jäämistä salaiseksi. Koekäytössä keksinnön näkeminen olisi pitänyt pyrkiä estämään ja salassapidosta olisi tullut sopia. Koska näin ei ollut tehty ja ulkopuolisilla henkilöillä oli ollut mahdollisuus asianmukaisin suojavarustein varustettuna päästä tutustumaan rehun valmistukseen ja käyttöön, ulkopuolisilla oli ollut mahdollisuus tutustua rehuun. Tätä tietoa voitiin valituslautakunnan mukaan pitää patenttilain 2 §:n tarkoittamana julkisena materiaalina.
Koska koerehun valmistus ja käyttö oli tapahtunut ennen patentin hakemista ja koska patentinhaltijankin mielestä väitteentekijän valmistama koerehu ja sen valmistusmenetelmä toteuttavat patenttivaatimusten 1 ja 4 edellytykset, patentin mukainen siipikarjanrehu ja sen valmistusmenetelmä eivät olleet uusia tunnettuun tekniikkaan nähden. Näin ollen ei ollut perusteita patentin pitämiseen voimassa.
Suomen Rehu valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatien sitä kumoamaan valituslautakunnan päätöksen. KHO katsoi valituslautakunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla, että patentin mukainen rehu ja sen valmistusmenetelmä eivät ole patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla uusia siihen nähden, mitä on tullut julkisen käytön perusteella tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää. Patentti tuli tämän vuoksi patenttilain 25 §:n 1 momentin nojalla kumota.
KHO hylkäsi valituksen ja pysytti valituslautakunnan päätöksen.