-verkkolehtiTapauksessa oli kyse tarpeettoman turvaamistoimen johdosta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Markkinaoikeus (MAO) oli 21.12.2017 antamalla päätöksellään kieltänyt Gilead Biopharmaceutics Ireland UC:n, Gilead Sciences Finland Oy:n ja Gilead Sciences, Inc:n (Gilead ym.) vaatimuksesta KRKA Finland Oy:tä (KRKA) tarjoamasta, saattamasta vaihdantaan ja käyttämästä päätöksessä mainittuja lääkevalmisteita sekä tuomasta maahan, valmistamasta ja pitämästä hallussa kyseisiä valmisteita näitä tarkoituksia varten lisäsuojatodistuksen voimassaoloaikana. Turvaamistoimi on peruutettu korkeimman oikeuden 11.4.2019 antamalla päätöksellä. MAO on 11.3.2021 antamalla päätöksellä jättänyt lisäsuojatodistuksen loukkausta koskevan kanteen sillensä.
KRKA vaati MAO:ssa 11.5.2021 vireille tulleessa kanteessa, että Gilead ym. velvoitetaan suorittamaan sille korvauksena tarpeettoman turvaamistoimen johdosta aiheutuneesta vahingosta enintään 1.600.000 euroa viivästyskorkoineen. Lisäksi KRKA on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. KRKA on esittänyt, että kanne on nostettu oikeudenkäymiskaaren (OK) 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaisessa vuoden määräajassa, sillä määräaika on laskettava siitä ajankohdasta, jolloin MAO on antanut pääasiaratkaisunsa ja jättänyt lisäsuojatodistuksen loukkausta koskevan kanteen sillensä. Gilead ym. ovat vaatineet, että MAO hylkää kanteen ja velvoittaa KRKAn korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut. Gilead ym. ovat ensinnäkin esittäneet, että kanne on nostettu liian myöhään, sillä määräaika on laskettava siitä ajankohdasta, jolloin turvaamistoimi peruttiin (11.4.2019). Kannetta on lisäksi pidettävä perusteettomana.
MAO toteaa ensinnäkin, että OK:n mukaan kanne vahingon korvaamisesta on puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin. Kanteen vireillepanoa koskeva määräaika on siten OK:n sanamuodon mukaan sidottu turvaamistoimen peruuttamiseen. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1998:96 katsonut, että tarpeettomasta takavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne oli pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen päätös takavarikon peruuttamisesta oli saanut lainvoiman ja ulosottomies oli toimeenpannut takavarikon peruuttamisen.
MAO huomioi, että OK:n 7 luvun 12 §:n 2 momenttia koskevista esitöistä ei ole saatavissa tukea sille, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun määräajan alkaminen olisi, vastoin mainitun säännöksen sanamuotoa, tarkoitettu sitoa jollain tavoin itse sen pääasian, johon turvaamistoimi on liittynyt, ratkaisemiseen. KKO on ennakkoratkaisussa nimenomaisesti todennut, että tarpeettomasta takavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne oli pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun ensinnäkin tuomioistuimen päätös takavarikon peruuttamisesta oli saanut lainvoiman sekä toiseksi ulosottomies oli toimeenpannut takavarikon peruuttamisen. MAO toteaa, että laissa säädetty kannemääräaika on mahdollista aina katkaista nostamalla kanne määräajassa ja samassa yhteydessä tarvittaessa pyytää näin nostetun asian käsittelyn keskeyttämistä. Tällaista menettelyä on pidettävä käytännössä varsin yleisenä menettelytapana vahingonkorvauskanteiden yhteydessä. Tapauksen kaltaisen lyhyehkön kannemääräajan säätämisen voidaan katsoa heijastavan yleisempää päämäärää siitä, että turvaamistoimen tultua peruutetuksi oikeustila osapuolten kesken saadaan mahdollisimman pikaisesti kaikin puolin selvitetyksi.
Näin ollen MAO katsoo, että yhden vuoden määräaika on alkanut kulua 11.4.2019, jolloin korkein oikeus on määrännyt turvaamistoimen peruutettavaksi ja ulosottovirasto on peruuttanut kyseisen turvaamistoimenpiteen. Kanne olisi näin ollen tullut nostaa viimeistään 11.4.2020. Koska KRKAn kanne on nostettu vasta 11.5.2021, kanne on myöhään nostettuna hylättävä.
KRKA on esittänyt, että siinäkin tapauksessa, että kanne hylättäisiin vanhentuneena, sitä ei tule velvoittaa korvaamaan vastapuolten oikeudenkäyntikuluja, sillä asia on ollut oikeudellisesti epäselvä. OK:n 21 luvun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. MAO vetoaa OK:n 7 luvun 12 §:n 2 momentin sanamuodon selkeyteen ja korkeimman oikeuden pykälän tulkintaa selventävään ennakkoratkaisuun ja toteaa, ettei tässä asiassa ole kyse OK:n 21 luvun 8 a §:n tarkoittamasta tilanteesta.
KRKA on kiistänyt Gilead ym. oikeudenkäyntivaatimuksen määrältään ja esittänyt ensinnäkin, että oikeudenkäyntiasiamiesten käyttämä tuntimäärä on ollut liiallinen ja tuntiveloitukset kohtuuttomia. KRKA on lisäksi esittänyt, että oikeudenkäyntikulut ovat olleet tarpeettomia, sillä pääasiaan ei olisi ollut tarvetta vastata lainkaan. Tältä osin MAO toteaa, että Gilead ym. ovat vastanneet pääosin nimenomaan vanhentumista, ei pääasiaa, koskevaan kysymykseen. MAO kuitenkin huomioi, että asiassa on jouduttu suorittamaan osittain päällekkäistä työtä, kun toimenpiteitä on suorittanut useampi lakimies. Lisäksi asiassa aiheutunut ylimääräisiä kuluja siitä, yhteydenpito kahden päämiehen kanssa on tapahtunut englanniksi. Huomioiden tämä sekä se, että asiassa on tässä vaiheessa ollut kyse lähinnä varsin yksinkertaisena pidettävästä kanneoikeuden vanhentumista koskevasta oikeuskysymyksestä, MAO katsoo, ettei oikeudenkäyntikuluihin sisältyvää palkkion määrää voida pitää KRKAn korvausvastuulla olevana siltä osin kuin se ylittää kohtuullisena pidettävän 25.000 euroa.
MAO hylkää KRKA Finland Oy:n kanteen ja velvoittaa KRKA Finland Oy:n korvaamaan Gilead Biopharmaceutics Ireland UC:n, Gilead Sciences Finland Oy:n ja Gilead Sciences, Inc:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 25.000 eurolla viivästyskorkoineen.
(RK)