-verkkolehtiTapauksessa oli kyse maineen norkkimista, tavaramerkin vakiinnuttamista ja asiavaltuutta koskevasta asiasta, jossa vastakkaisia vaatimuksia esittivät Fiskars Finland Oy Ab ja Kuovi Oy. Vaatimukset käsiteltiin samassa oikeudenkäynnissä ensisijaisina ja toissijaisina kannevaatimuksina.
A oli työskennellyt suunnittelijana Arabian palveluksessa ja jatkanut suunnittelua eläköitymisensä jälkeen suunnittelusopimuksen nojalla. A:n kuoltua hänen omaisuutensa oli mennyt B:lle ja B:n kuoleman jälkeen PK:lle ja TKa:lle. Arabian keraamisten tuotteiden suunnittelua ja valmistusta koskeneet liiketoiminnat ja suunnittelusopimukseen liittyvät oikeudet olivat myöhemmin siirtyneet Fiskars Finland Oy:lle, joka käytti A:n tekemiä kuvioita ja malleja tuotteissaan. PK ja TKa omistavat Kuovi Oy:n, joka käytti A:n kuvioita ja malleja tuotteissaan luovutussopimusten perusteella.
Fiskars vaati muun ohella, että MAO kieltää tekijänoikeuslain 56 g §:n nojalla Kuovi Oy:tä jatkamasta ja toistamasta Fiskarsin tekijänoikeuksien loukkaamista levittämällä ja valmistamalla kangastuotteita yleisölle, joissa oli vaatimuksessa eritellyt kuosit. Ratkaistavaksi tuli muun ohella kysymys Fiskarsin asiavaltuudesta esittää tekijänoikeudellisia vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan. Kuovi Oy puolestaan vaati, että MAO vahvistaisi, että Fiskarsilla ei ollut oikeutta luovuttaa taloudellisia oikeuksia eräisiin A:n luomiin kuvioihin.
MAO katsoi erimielisyyttä syntyneen siitä, oliko Fiskarsille siirtynyt sopimuksen myötä sellainen yksinomainen käyttöoikeus A:n luomiin malleihin ja kuvioihin, jonka nojalla esittää vaatimuksia Kuovi Oy:tä vastaan sisustustekstiilien osalta. MAO:n mukaan jäi näyttämättä, että Fiskarsilla olisi sopimuksen mukaan A:n luomien kuvioiden osalta yksinomaista käyttöoikeutta, jonka nojalla esittää vaatimuksia vastapuolta vastaan. MAO katsoi, että Fiskarsilla ei ollut asiavaltuutta A:n luomien kuvioiden tai esineiden perustuvien tekijänoikeudellisien vaatimusten esittämiseen.
Fiskarsin tavaramerkkioikeutta koskeviin säännöksiin perustuva kannevaatimus pohjautui siihen, että viitatut tavaramerkit olivat vakiintuneet Fiskarsille. MAO huomioi, ettei tavaroiden koko pintaa kattavaa kuviointia lähtökohtaisesti mielletä tavaramerkiksi. MAO arvioi viitattujen merkkien, kuten Paratiisi-merkin vakiintumista ja katsoi, ettei mikään Fiskarsin esittämistä merkeistä ollut vakiintunut sen tavaramerkiksi, eikä kuviomerkkejä oltu rekisteröity. MAO katsoi, että oli jäänyt näyttämättä, että Fiskarsin viittaamat rekisteröimättömät tavaramerkit eivät olleet vakiintuneet tavaramerkkilaissa tarkoitetuin tavoin.
Sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevien toissijaisten väitteiden osalta MAO arvioi Paratiisi-astioiden orjallista jäljittelyä, maineen norkkimista tai sen vahingoittamista. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (”SopMenL”) 1.1 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Säännökseen perustuvan norkkimisopin mukaisesta maineen norkkimisesta voi olla kyse kun elinkeinonharjoittaja käyttää oikeudettomasti hyväkseen toisen elinkeinonharjoittajana tai tämän tuotteeseen, tunnukseen tai muuhun vastaavaan liittyvää mainetta. MAO katsoi, että muista viitatuista tuotteista poiketen Paratiisi-astiat olivat norkkimisopin edellyttämällä tavalla riittävän tunnettuja ja niillä oli riittävä maine markkinoillaan. Sen vuoksi MAO hylkäsi muut vaatimukset, mutta katsoi Kuovi Oy:n menetelleen SopMenL:n vastaisesti kun se oli viitannut mainonnassaan ja markkinoinnissaan Arabian Paratiisi-astioihin ja käyttänyt oikeudettomasti hyväksi niiden mainetta ja tunnettuutta.
MAO jätti muuta kuin sisustustoimintaa koskevat vaatimukset tutkimatta. MAO kielsi Kuovi Oy:tä käyttämästä mainonnassa ja markkinoinnissa viittauksia Paratiisi-astioihin sakon uhalla. MAO kielsi Fiskarsin kannevaatimukset ja Kuovi Oy:n vahvistusvaatimuksen muilta osin.
(AL)