-verkkolehtiAsia koski osapuolten tekemiä kilpailevia tarjouksia erästä projektia koskien. Kantaja väitti vastaajan SopMenL:n tarkoittamalla tavalla menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti ja esittäneen harhaanjohtavia väitteitä kantajayhtiöstä tarjousaineistossaan, ja se vaati, että vastaajaa sakon uhalla kielletään jatkamasta totuudenvastaista markkinointiaan.
Kantajan mukaan vastaaja oli vertaillessaan eri nostosiirtovaunuja tarjousaineistossaan antanut ymmärtää, että vertailukohteena olevat ”vanhat” vaunut, jotka vastasivat kantajan tarjoamia vaunuja, olivat laadultaan vastaajan ”uusia” vaunuja heikommat. Kantaja väitti, ettei vastaaja ollut koskaan valmistanut ”uusia” vaunuja. Lisäksi kantaja väitti, että vastaaja oli edustajalleen lähettämässään telefaxissa esittänyt perättömiä väitteitä siitä, että kantaja rikkoisi vastaajan patentteja ja ettei sen tuotteet olisi laadultaan hyviä ja kestäviä. Kantajan mukaan vastaajan referenssiluettelossa oli myös viitattu toimituksiin, jotka olivat toisten yhtiöiden tekemiä.
Vastaaja kiisti menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaati hakemuksen hylkäämistä. Sen mukaan vertailu eri tuotteiden välillä perustui sekä sen omaan että ulkopuoliseen asiantuntemukseen, eikä tarjousasiakirjoissa ollut mitään sellaista, joka liittyisi kantajayhtiöön. Kantajaa koskevaa tietoa oli vain telefaxissa, joka ei ollut julkinen. Vastaaja kiisti myös referenssiluettelon olevan SopMenL:n vastainen ja väitti sen sisältävän paitsi vastaajan myös vastaajan edeltäjän samantyyppiset toimitukset.
MT:n mukaan vastaajan sen edustajalleen lähettämän telefaxin on katsottava kuuluvan vastaajan tarjousaineistoon, koska edustajan tehtäviin on kuulunut tarjousaineiston välittäminen vastaajan ja tarjouksen pyytäjän välillä. Sen mukaan vastaajan alkuperäisissä tarjousasiakirjoissa esitetty vertailu ei sinänsä ollut hakijan kannalta sopimatonta, koska niissä ei viitattu hakijaan tai sen vaunuihin. Sen sijaan telefaxin perusteella on saattanut saada sellaisen kuvan, että siinä mainitun vaunutyypin teknilliset puutteet ovat sellaisenaan koskeneet hakijan vaunuja. MT katsoi, ettei vastaaja ollut esittänyt riittävää näyttöä telefaxissa olleiden väitteiden totuudenmukaisuudesta, ja näitä väitteitä esittämällä se oli menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti. Sama koski vastaajan väitteitä kantajan tekemistä patentinloukkauksista. MT:n mukaan vastaaja ei kuitenkaan ollut menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti käyttämällä referenssiluetteloa, jossa oli luetteloitu eräitä toimitettuja laitteita. Vaikkei kaikki niistä olleet yhtiön itsensä toimittamia, luettelon ei katsottu antaneen virheellistä kuvaa yhtiöstä, koska toimitukset olivat tehneet yhtiöt, joiden harjoittama liiketoiminta oli siirtynyt vastaajalle.
MT kielsi vastaajaa SopMenL 1 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla markkinoinnissaan rinnastamasta toteennäyttämättömästi mainittua ”vanhaa” vaunumallia kantajan vaunumalliin ja käyttämästä edellä mainittuja toteennäyttämättömiä väitteitä kantajan vaunuista sekä siitä, että kantaja olisi loukannut sen patentteja. MT hylkäsi vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalle.
Asia ratkaistiin äänestämällä.
(MT)