-verkkolehtiHakija B pyysi tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa elokuvateosten tekijänoikeussuojan kestosta.
B kertoi saaneensa haltuunsa elokuvakirjaston, joka käsittää noin 800 erilaista elokuvakopiota. Hakija kysyi ensiksi, olivatko kirjastoon kuuluvien USA:ssa vuosina 1910-1940 tuotettujen elokuvien tekijänoikeudet jo vanhentuneet. Toiseksi B kysyi, mikä oli muiden pääosin USA:ssa valmistettujen elokuvien ja piirrettyjen tekijänoikeudellinen suoja-aika.
Suomi on liittynyt kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevaan Bernin yleissopimukseen, jonka 2 artiklan mukaan tekijänoikeussuojaa saavat kirjalliset ja taiteelliset teokset, joka käsittää muun muassa elokuvateokset, joihin rinnastetaan elokuvaamiseen verrattavalla tavalla ilmaistut teokset. Suomi on liittynyt myös yleismaailmalliseen tekijänoikeussopimukseen. Tekijänoikeusneuvosto totesi, että molemmat sopimukset rakentuvat niin sanottujen vähimmäisoikeuksien suojan ja kansallisen kohtelun periaatteille. Vähimmäisoikeuksien suoja merkitsee, että jokaisen sopimukseen liittyneen maan on annettava toisen sopimukseen liittyneen maan kansalaisille sopimustekstin osoittama suoja. Kansallisen kohtelun periaate tarkoittaa, että jokainen sopimusvaltio on velvollinen antamaan toisen jäsenvaltion kansalaisille saman kohtelun kuin omille kansalaisilleen. Suoja-ajan pituus muodostaa tähän poikkeuksen. Bernin sopimuksen 7 artiklan 8 kohdan mukaan suoja-aika määräytyy aina sen maan lainsäädännön mukaan, jossa suojaa vaaditaan; kuitenkaan suoja-aika ei ole, ellei tuon maan lainsäädännöstä muuta johdu, teoksen alkuperämaassa määrättyä suoja-aikaa pitempi.
Suomen tekijänoikeuslain 43 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän tai, jos kysymys on 6 §:ssä tarkoitetusta yhteisteoksesta, viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta. Elokuvateoksen tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
Amerikan yhdysvallat on liittynyt yleismaailmalliseen tekijänoikeussopimukseen ja Bernin sopimukseen. Tekijänoikeusneuvosto lausui, että Amerikan yhdysvaltojen kansalaisten teosten tekijänoikeussuoja määräytyy edellä mainittujen sopimusten perusteella Suomen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan, mutta sopimusvaltioiden ei tarvitse antaa teoksen alkuperämaassa säädettyä suoja-aikaa pidempää suojaa. Ensimmäisen kysymyksen osalta tekijänoikeusneuvosto totesi, että Amerikan yhdysvalloissa ennen vuotta 1923 julkaistujen teosten suoja-aika oli päättynyt.
Tekijänoikeusneuvosto totesi, että muiden teosten suoja-aika päättyy Suomessa viimeistään, kun 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta, ellei tekijänoikeudellinen suoja USA:ssa ole jo aiemmin päättynyt. Suoja-ajan tarkka määrittäminen on näyttökysymys, jonka selvittäminen ei kuulu tekijänoikeusneuvoston tehtäviin.
Toisen kysymyksen osalta tekijänoikeusneuvosto lausui, että kunkin teokseksi katsottavan elokuvan suoja-aika USA:ssa ja Suomessa määräytyi yllä mainittujen perusteiden mukaan. Niissä valtioissa, jotka eivät ole Euroopan unionin tai Bernin sopimuksen jäsenvaltioita, mutta joissa suoja määräytyy yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen mukaan, suoja-aika määräytyy sen sopimusvaltion lain mukaan, jossa suojaa vaaditaan. Sopimusvaltio ei kuitenkaan ole velvollinen suojaamaan teosta sitä kauemmin, kuin mitä kyseisen teoslajin osalta on määrätty sopimusvaltion laissa. Vähimmäissuoja on pääsääntöisesti 25 vuotta tekijän kuolemasta.
(AH)