-verkkolehtiThe Board of Trustees of the Leland Stanford Junior University (jäljempänä LSJU) oli hakenut keksinnön ”Järjestelmä potilaan silmän verkkokalvon hoitamiseksi laserilla” rekisteröintiä hyödyllisyysmalliksi. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) oli rekisteröinyt hyödyllisyysmallin numerolla FI 9630, mutta julisti sen myöhemmin kokonaisuudessaan mitättömäksi Valon Lasers Oy:n vaatimuksesta. PRH:n mukaan esitetyistä viitejulkaisuista J1 ja J2 tunnettiin hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 kaikki piirteet, joten se ei ollut uusi eikä se eronnut selvästi aiemmin tunnetusta tekniikasta.
LSJU oli vaatinut, että markkinaoikeus (MAO) kumoaa PRH:n päätöksen ja että hyödyllisyysmallin rekisteröinti pidetään voimassa MAO:lle toimitettujen muutettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa. LSJU ilmoitti, että kyseinen suojavaatimusasetelma korvasi aikaisemmin esitetyt suojavaatimusasetelmat. Se vaati myös suullisen käsittelyn toimittamista MAO:ssa. MAO oli tutkinut LSJU:n MAO:ssa esittämät uudet suojavaatimukset, mutta hylännyt tämän suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen sekä valituksen PRH:n päätöksestä, jolla rekisteröinti oli julistettu kokonaisuudessaan mitättömäksi.
LSJU vaati, että KHO kumoaisi PRH:n ja MAO:n päätökset ja palauttaisi asian PRH:lle hyödyllisyysmallirekisteröinnin saattamiseksi voimaan tai MAO:lle keksinnön uutuuden tutkimiseksi suhteessa viitejulkaisuun J2. Valon Lasers Oy oli esittänyt, että valittajan vasta MAO:lle toimittamia uusia suojavaatimuksia ei tulisi ottaa vasta asian valituskäsittelyn yhteydessä esitettyinä huomioon.
KHO katsoi kuten MAO, että hyödyllisyysmallioikeudesta annetusta laista, Patentti- ja rekisterihallituksesta annetusta laista tai hallintolainkäyttölaista ei aiheutunut estettä uusien muutettujen suojavaatimusten esittämiselle valituksen yhteydessä. KHO:n mukaan asia ei uusien muutettujen suojavaatimusten esittämisen johdosta muuttunut toiseksi, vaan LSJU:n katsottiin edelleen vaatineen lähtökohtaisesti PRH:lta alun perin hakemansa hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröintiä.
KHO katsoi, että hyödyllisyysmallioikeutta koskeva asia oli lähtökohtaisesti luonteeltaan siten pääosin tekninen, että suullisen käsittelyn toimittaminen oli ilmeisen tarpeetonta. Asiassa oli kuitenkin olennaista sen arvioiminen, aiheutuivatko hyödyllisyysmallin ja estejulkaisujen mukaisten järjestelmien väliset erot niiden teknisistä piirteistä vai niillä toteutettavista hoitomenetelmistä, jotka eivät sellaisenaan voineet olla hyödyllisyysmallioikeuden kohteena. KHO katsoi hyödyllisyysmallioikeuteen liittyvät omaisuudensuojapiirteet huomioon ottaen, että asiaa ei voitu pitää luonteeltaan siten pääosin teknisenä, että suullisen käsittelyn toimittamista MAO:ssa olisi voitu pitää asiassa ilmeisen tarpeettomana. KHO:n mukaan MAO:n ei olisi tullut hylätä LSJU:n vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta.
MAO oli viitejulkaisun J2 osalta todennut sen mukaisen järjestelmän eroavan hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 mukaisesta järjestelmästä siten, että kohdistuslaserilla muodostettu kohdistuskuvio ei sisältänyt kaikkia hoidettavia pisteitä, vaan ainoastaan hoidettavan alueen ääriviivan muodostavat pisteet. MAO oli kuitenkin katsonut, että erottavat piirteet olivat hoitomenetelmään liittyviä toiminnallisia piirteitä, joihin ei voi saada suojaa hyödyllisyysmallilain mukaan.
KHO totesi, että hyödyllisyysmallin mukaisen keksinnön uutuutta arvioidaan samoin perustein kuin patentilla suojattavan keksinnön uutuutta. Uutuudenesteen muodostaa siten samoin kuin patenttien osalta sellainen julkaisu, josta suojavaatimuksessa esitetyn keksinnön kaikki tekniset piirteet ilmenevät yhtenä kokonaisuutena. Jokaisen teknisen piirteen tulee ilmetä uutuudenesteestä joko suoraan ilmaistuna tai implisiittisesti siten, että piirteen voidaan yksiselitteisesti ja varmasti päätellä sisältyvän estejulkaisuun. Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 1 §:n 4 momentin 3 kohta kieltää hyödyllisyysmallisuojan myöntämisen menetelmälle. Tästä ei kuitenkaan KHO:n mukaan seurannut, ettei hyödyllisyysmallilla voitaisi suojata esimerkiksi keksintöä, jota kuvataan suojavaatimuksessa myös sen käyttöön liittyvillä menetelmäpiirteillä, jos nämä ovat osa laitetta tai järjestelmää ja voidaan toteuttaa teknisesti.
KHO:n mukaan ne tekniset piirteet, joiden osalta keksintö erosi estejulkaisussa kuvatusta järjestelmästä, eivät olleet luonteeltaan sillä tavoin hoitomenetelmää kuvaavia, ettei niitä olisi tullut ottaa keksinnön uutuutta arvioitaessa huomioon. Lasersäteiden kohdistaminen erillisten pisteiden avulla eikä säteilytettävä alue rajaamalla oli keksinnöllä suojattavan järjestelmän toimintaan liittyvä tekninen piirre, jota ei voitu KHO:n mukaan pitää hoitomenetelmänä.
KHO katsoi toisin kuin MAO, että hyödyllisyysmallin mukaista keksintöä oli suojavaatimuksessa 1 määriteltynä pidettävä uutena myös verrattuna julkaisuun J2.
KHO kumosi MAO:n päätöksen ja palautti asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden kannalta arvioitavaksi.
(AH)