-verkkolehtiPRH oli rekisteröinyt kantajalle hyödyllisyysmallin keksinnölle nimeltä “Järjestelmä potilaan silmän verkkokalvon hoitamiseksi laserilla”. PRH oli sittemmin julistanut rekisteröinnin mitättömäksi vastaajan vaatimuksesta. Kantaja vaati MAO:lta päätöksen kumoamista ja rekisteröinnin pitämistä voimassa sen toimittamien muutettujen suojavaatimusten mukaisesti. Se vaati myös suullisen käsittelyn toimittamista MAO:ssa.
Vastaaja vaati, että muutetut suojavaatimukset tuli jättää myöhässä esitettyinä tutkimatta. MAO viittasi HLL 27.2 §:än, jonka mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi. MAO:n mukaan asia ei ollut muuttunut toiseksi, koska kantaja vaati edelleen PRH:lta alun perin hakemansa hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröintiä. MAO hylkäsi vastaajan vaatimuksen valituksen tutkimatta jättämisestä. Koska kantaja oli vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista vain sen varalta, ettei asiaa voida ratkaista sen esittämien vaatimusten mukaisesti, eikä se ollut muutoin esittänyt perusteita sen tarpeellisuudelle, MAO katsoi suullisen käsittelyn tarpeettomaksi.
MAO:n mukaan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön oli katsottava tarkoittavan laitetta eikä menetelmää, kuten vastaaja oli väittänyt. Tulkinta koski vaatimukseen sisältynyttä määritettä ”laserenergia-annosten antamiseksi hoidettaviin pisteisiin – – oleellisesti alle 1 sekunnissa”, joka oli MAO:n mukaan ns. toiminnallinen piirre. Vastaaja väitti myös, että itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältynyt piirre, jonka mukaan hoidettavat pisteet olivat erillään toisistaan, ei ilmennyt hakemuksen perusasiakirjoista. MAO:n mukaan hoitopisteiden erillisyys ilmeni kuitenkin selvästi hyödyllisyysmallin selityksestä, eikä suojavaatimusta ollut muutettu niin, että hyödyllisyysmalli olisi tullut koskemaan jotain, mikä ei ollut käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta. MAO kiisti myös vastaajan väitteen siitä, että hoitopisteiden erillisyyttä koskevaa piirrettä olisi pidettävänä riittämättömällä tavalla selvänä siten, ettei alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä.
MAO totesi uutuuden ja keksinnöllisyyden osalta, että erot itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen järjestelmän ja viitejulkaisujen välillä liittyivät ensisijaisesti hoitomenetelmään ja itse hoitotoimenpide toteutettiin samankaltaisella tavalla. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 sisältyvien hoitomenetelmään liittyvien piirteiden ei ollut katsottava tuovan kyseiseen järjestelmään sellaisia teknisiä piirteitä, jotka erottaisivat sen viitejulkaisuista tunnetusta. Se ei MAO:n mukaan ollut uusi siihen nähden, mikä oli tullut viitejulkaisuista tunnetuksi eikä selvästi eronnut siitä. Keksintö ei ollut rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, joten MAO hylkäsi valituksen.
(MT)