-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta)
Tiivistelmä/TV
Ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuimen on täsmennettävä direktiivillä 91/250/ETY tietokoneohjelmille tekijänoikeuden kautta annetun oikeudellisen suojan sisältöä.
BSA (Bezpečnostní softwarová asociace – Svaz softwarové ochrany) on tietokoneohjelmien suojaamista ajava yhdistys. Se haki kansallisen tekijänoikeuslain mukaista lupaa tietokoneohjelmien yhteishallinnointia varten Tšekin tasavallankulttuuriministeriöltä (Ministerstvo kultury). Ministeriö hylkäsi hakemuksen, josta BSA valitti ja asiaa käsiteltiin kansallisten viranomaisten toimesta (tuomioistuimet ja ministeriö), kunnes asia päätyi ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen käsittelyyn.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuimen tekemät kysymykset koskivat erityisesti tietokoneohjelman graafista käyttöliittymää. Graafisella käyttöliittymällä luodaan vuorovaikutussuhde ohjelman ja käyttäjän välille. Se mahdollistaa ohjelman intuitiivisemman ja miellyttävämmän käytön, esimerkiksi ruudulla näkyvien ikonien ja symbolien avulla.
Ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
Onko tietokoneohjelman käyttöliittymä direktiivin 91/250 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kyseisen ohjelman ilmaisumuoto ja kuuluuko sille siten tietokoneohjelmiin sovellettava tekijänoikeussuoja?
Onko tällaisen käyttöliittymän lähettäminen televisiossa direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teoksen välittämistä yleisölle?
EUT:n ratkaisu
EUT huomautti aluksi, että direktiivissä 91/250 ei määritellä käsitettä ”tietokoneohjelman kaikki ilmaisumuodot”. Tuomioistuin tulkitsi, että tietokoneohjelman ilmaisumuotoja ovat sen lähde- ja konekieliset koodit, jotka näin ollen saavat tietokoneohjelmia koskevaa tekijänoikeussuojaa tietokoneohjelmadirektiivin (91/250) 1 artiklan 2 kohdan perusteella. EUT puolsi julkisasiamiehen esittämää näkemystä siitä, että mitä tahansa tietokoneohjelman ilmaisumuotoa on suojattava siitä lähtien, kun sen toistaminen merkitsee tietokoneohjelman itsensä toistamista eli kun tietokoneohjelma voi näin suorittaa toimintonsa.
Graafisella käyttöliittymällä, joka mahdollistaa tietokoneohjelman ja käyttäjän välisen viestinnän, ei kuitenkaan voida toisintaa tietokoneohjelmaa vaan se on ainoastaan ohjelman osa, jonka avulla käyttäjät hyödyntävät mainitun ohjelman toimintoja. Näin ollen graafinen käyttöliittymä ei ole tietokoneohjelman ilmaisumuoto direktiivin 91/250 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla eikä se saa erityistä tietokoneohjelmia koskevaa tekijänoikeussuojaa direktiivin perusteella.
Graafinen käyttöliittymä voi kuitenkin saada yleistä tekijänoikeussuojaa tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) perusteella, jos se on tekijänsä henkinen luomus. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko nyt käsiteltävässä asiassa tilanne tällainen. Arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa graafiseen käyttöliittymään kuuluvien osien erityinen sijoittelu tai suunnittelu, jotta voidaan määritellä, mitkä osat täyttävät omaperäisyysedellytyksen. Graafisen käyttöliittymän osat, joita luonnehtii ainoastaan niiden tekninen tehtävä, eivät voi täyttää tätä edellytystä.
Yleisölle välittämisen osalta EUT huomautti, että teoksen lähettäminen televisiossa on lähtökohtaisesti yleisölle välittämistä, jonka sallimiseen tai kieltämiseen yksinomaan sen tekijällä on oikeus. Tuomioistuin kuitenkin muistutti, että jos graafinen käyttöliittymä esitettään televisiolähetyksen osana, televisionkatsojat vain näkisivät sen ilman mahdollisuutta käyttää sitä. Näin ollen vuorovaikutus tietokoneohjelman ja käyttäjän välillä puuttuu. Tämän vuoksi graafisen käyttöliittymän näyttäminen televisiossa ei ole yleisölle välittämistä tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Tuomioistuimen kolmas jaosto toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, G. Arestis (esittelevä tuomari), J. Malenovský ja T. von Danwitz
Julkisasiamies: Y. Bot
Viitattu oikeuskäytäntö: C-5/08 Infopaq International; C-306/05 SGAE