-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Handelsgericht Wienin (Itävalta)
Tiivistelmä 26.9.2014/TV
Pääasian kantaja on valokuvaaja, joka on valokuvannut muun muassa lapsia päiväkodeissa. Työssään hän on ottanut henkilökuvia itävaltalaisesta Natascha K:sta (valokuvat) ennen tämän vuonna 1998 tapahtunutta sieppausta. Kantaja suunnitteli kuvan taustan, päätti kuvattavan asennosta ja kasvojen ilmeestä, otti valokuvat sekä kehitti ne. Hän on merkinnyt valokuviin nimensä ja liikkeensä nimen.
Valokuvaaja myi valmistamansa valokuvat, mutta ei antanut oikeuksia kuviin kolmansille osapuolille eikä lupaa kuvien julkaisemiseen. Ostohinta piti sisällään ainoastaan valokuvien lunastamisen. Kun 10-vuotias Natascha K. siepattiin vuonna 1998, turvallisuusviranomaiset antoivat etsintäkuulutuksen, jossa käytettiin kantajan ottamia valokuvia.
Vuonna 2006 Natascha K:n onnistui paeta sieppaajaltaan eikä hänestä ollut ajankohtaisia kuvia saatavalla ennen ensimmäistä julkista televisiohaastattelua. Lehtikustantamot, jotka ovat tapauksessa vastaajina, julkaisivat kantajan ottamat valokuvat tapauksen selostuksen yhteydessä sanoma- ja aikakausilehdissään sekä internetsivuillaan. Julkaistuissa valokuvissa ei ollut lainkaan valmistajan tietoja tai tieto oli virheellinen eli tekijäksi mainittiin joku muu kuin kantaja. Osassa selostuksia julkaistiin myös luonnoskuva, jonka tarkoituksena oli kuvata Natascha K:n senhetkistä oletettua ulkonäköä. Luonnoskuvan oli laatinut graafikko tietokoneohjelmalla kantajan ottaman valokuvan perusteella.
Valokuvaaja nosti kanteen lehtikustantamoja vastaan vaatien, että vastaajien täytyy lopettaa valokuvien kopiointi sekä luonnoskuvan käyttäminen ilman hänen suostumustaan ja mainitsematta häntä valokuvien tekijänä. Lisäksi valokuvaaja vaati lehtikustantamoilta korvausta ja vahingonkorvausta asiassa.
Ennakkoratkaisukysymykset
Ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavasti: suojaako tekijänoikeussuoja unionin oikeudessa henkilökuvia, koska niiden muuntelumahdollisuudet ovat pienet kuvan realistisuuden vuoksi, millä ehdoin media voi käyttää tällaisia kuvia ilman tekijänoikeudenhaltijan suostumusta, onko kuva esimerkiksi julkaistava nimenomaisesti etsintätarkoituksessa viranomaisen määräyksestä, ja millä ehdoin suojattua teosta saa lainata?
Lisäksi kansallinen tuomioistuin kysyi oliko tapauksen yhdessä käsittelylle estettä asetuksen 44/2001 perusteella, kun useita vastaajia vastaan nostetut kanteet perustuivat eri jäsenvaltioiden muotoilultaan hieman erilaisiin oikeudellisiin perusteisiin.
Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies toteaa, että valokuvaa, mikä myös henkilökuva on, suojataan direktiivin 2006/116/EY 6 artiklan nojalla tekijänoikeudella, jos se on valokuvaajan omaperäinen henkinen luomus. Tämä edellyttää, että valokuvaaja on antanut käytettävissä olevia muuntelumahdollisuuksia hyödyntämällä henkilökuvalle oman persoonallisen leimansa. Suojatun henkilökuvan perusteella laaditun luonnoskuvan julkaiseminen on kappaleen valmistamista, jos luonnoskuva ilmentää niitä osatekijöitä jotka tekevät mallina käytetystä valokuvasta omaperäisen henkisen luomuksen. Tämä on kansallisen tuomioistuimen arvioitava tapauskohtaisesti.
Julkisasiamies perustelee ratkaisuehdotustaan tältä osin sillä, että valokuvan tekijänoikeudelliselle suojalle asetetut edellytykset eivät ole kovinkaan tiukat ja kuva voi olla suojattu myös silloin, kun kysymys on valokuvaajan tilaustyöstä. Ei ole poissuljettua, että ne osatekijät jotka tekevät luonnoskuvassa mallina käytetystä valokuvasta omaperäisen, jätetään pois luonnoskuvasta. Tämä on esimerkiksi mahdollista tapauksessa, jossa luonnoskuvan perustana käytetään 10-vuotiaan lapsen kuvaa ja jonka tarkoituksena on kuvata 18-vuotiaan aikuisen ulkonäköä. Mitä vähemmän luonnoskuva muistuttaa mallina käytettyä valokuvaa, sitä todennäköisemmin voidaan katsoa, että luonnoskuva ei enää ilmennä merkittävästi niitä osatekijöitä, jotka tekevät mallina käytetystä valokuvasta omaperäisen henkisen luomuksen.
Kysymyksessä millä ehdoin media voi käyttää henkilökuvia ilman tekijänoikeudenhaltijan suostumusta ja onko kuva esimerkiksi julkaistava nimenomaisesti etsintätarkoituksessa viranomaisen määräyksestä, julkisasiamies tulkitsee direktiivin 2001/29 2 artiklaa kappaleen valmistamisesta sekä 5 artiklan 3 kohdan rajoitusoikeutta. Jos etsintäkuulutuksella on direktiivissä mainittu yleistä turvallisuutta palveleva tarkoitus, jäsenvaltio voi sallia kappaleen valmistamisen tekijänoikeudella suojatuista valokuvista tiedotusvälineissä myös ilman tekijän suostumusta. Tämä kuitenkin edellyttää, että etsinnän tarkoitusta ei ole saavutettu ja kappaleen valmistaminen on objektiivisesti tarkasteltuna omiaan etsintätarkoituksen ja yleisen turvallisuuden tarkoituksen saavuttamiseen. Tiedotusvälineet eivät voi kuitenkaan suoraan vedota tähän säännökseen oikeuttaakseen kappaleen valmistamisen ilman tekijän suostumusta, jos käsillä ei ole ajankohtaista viranomaisen etsintäkuulutusta.
Julkisasiamies toteaa, että kansallisen tuomioistuimen tulee arvioida onko valokuvien julkaisemisesta kohtuuttomasti haittaa tekijänoikeudenhaltijan edulle. Tuomioistuin voi arvioida asiaa kolmivaiheisen testin kautta. Julkisasiamies kuitenkin huomauttaa, ettei valokuvien ensisijainen tarkoitus voi olla artikkelin kuvittaminen lukijan mielenkiinnon herättämiseksi, vaan tarkoitus tulee olla turvallisuusviranomaisten etsintäkuulutuksen auttaminen. Muussa tapauksessa tekijänoikeudenhaltijan etu lienee uhattuna. Kielto tekijänoikeuden alaisten kuvien julkaisusta ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa ei täten rajoita lehdistövapautta.
Kysymykseen lainausoikeudesta julkisasiamies vastaa, että jäsenvaltio voi sallia teoksen lainaamisen ilman tekijän suostumusta myös silloin, kun teosta lainaavaa lehtiartikkelia ei ole suojattu tekijänoikeudella. Valokuvaa lainaavan on kuitenkin mainittava tekijänoikeudella suojatun valokuvan tekijän nimi, jos tämä ei ole mahdotonta. Tekijän nimen mainitseminen voi osoittautua mahdottomaksi ainoastaan, jos valokuvaa lainaava taho ei ole ryhtynyt kaikkiin asianmukaisiksi katsottaviin toimenpiteisiin, tapauksen yksityiskohdat huomioiden.
Julkisasiamies tarkentaa perusteluissaan, että lainauksen on muodostettava peruste keskustelulle, eikä kuvien käyttäminen pelkästään houkuttimina ole riittävää. Julkisasiamies myös huomauttaa, että kyseessä olevassa tapauksessa, valokuvia on aiemmin käytetty etsintäkuulutuksessa eikä lainaaja ole siten voinut luottaa siihen, että taho jonka hallussa kuva tosiasiallisesti on omistaa myös oikeudet kuvaan. Jos tekijän nimi ei näy valokuvassa, lainaajan tulee tehdä lisäselvitystä kuvaajan selvittämiseksi. Myös tämän kysymyksen osalta kansallinen tuomioistuin voi hyödyntää kolmivaiheista testiä.
Yhteenvetona julkisasiamies siis suosittaa ratkaisuehdotuksessaan, että valokuvaajan nimi olisi tullut mainita kuvien julkaisemisen yhteydessä, jos se ei ollut mahdotonta. Tapauksen perusteella vaikuttaa siltä, että lehtikustantamoiden olisi tullut pyrkiä selvittämään valokuvaaja ennen kuvien julkaisua, mutta tämä on kansallisen tuomioistuimen arvioitavissa. Valokuvaa, jonka ensisijainen tarkoitus on lukijoiden mielenkiinnon herättäminen, ei tulisi käyttää ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta, kun alkuperäinen etsintätarkoitus on lakannut. Myös henkilökuva saa suojaa unionin oikeudessa, kun se on valokuvaajan henkinen luomus eli valokuvaaja on antanut henkilökuvalle oman persoonallisen leimansa olemassa olevia muuntelumahdollisuuksia käyttäen.