-verkkolehtiTiivistelmä 21.10.2014/TV
Kaksi kansallista tuomioistuinta esitti yhdistetyissä asioissa ennakkoratkaisupyynnön koskien unionin lainsäädäntöä, jossa säädellään tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia.
Molemmissa tapauksissa on kyse tuoteväärennöksistä, jotka ovat ulkoiseksi passitukseksi nimitetyssä tullitilanteessa. Ulkoinen passitus on suspensiomenettely, jossa yhteisön tullikoodeksin 91 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan muut kuin yhteisötavarat voivat liikkua yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen tuontitullitta tai ilman muita maksuja ja niihin sovellettavia kauppapoliittisia toimenpiteitä. Ulkoinen passitus perustuu oikeudelliseen rakennelmaan, jossa tavaroita kohdellaan siten kuin ne eivät olisi koskaan saapuneet jäsenvaltion alueelle.
Asia Philips
Ensimmäinen asia koskee parranajokoneita, joiden epäiltiin loukkaavan Philipsin teollis- ja tekijänoikeuksia. Tulli- ja valmisteverohallinnon Antwerpenin tarkastusyksikkö pysäytti Shanghaista tulevan lastin. Tulli-ilmoituksen mukaan tavarat oli ilmoitettu väliaikaista maahantuontia koskevaan menettelyyn, mutta ilmoitukseen ei ollut merkitty lähetyksen määrämaata.
Philips nosti kanteen vaatien tuomioistuinta vahvistamaan, että sen teollis- ja tekijänoikeuksia oli loukattu. Sen mukaan tuomioistuimen oli asiaa arvioidessaan lähdettävä asetuksen 3295/94 (vanha tulliasetus) 6 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti siitä fiktiosta, että takavarikoidut parranajokoneet on valmistettu Belgiassa, ja tuomioistuimen tulee Belgian oikeuden perusteella ratkaista onko oikeuksia loukattu.
Ennakkoratkaisukysymys
Merkitseekö asetuksen 3295/94 6 artiklan 2 kohdan b alakohta, että tuomioistuin ei saa arviossaan huomioida tavaroilla olevan väliaikaisesti varastoitujen tai passituksessa olevien tavaroiden tullioikeudellinen asema, vaan sen tulee lähteä fiktiosta, että tavarat on valmistettu samassa jäsenvaltiossa ja ratkaista kansallisen oikeuden perusteella loukkaavatko tavarat teollis- ja tekijänoikeutta?
Asia Nokia
Yhdistyneen kuningaskunnan tulliviranomaiset (HMRC) pysäyttivät ja tarkastivat Heathrow’n lentokentällä Hong Kongista Kolumbiaan lähetetyn tavaralähetyksen, joka sisälsi Nokia-merkkisiä matkapuhelimia ja muita tarvikkeita. HRMC lähetti Nokialle näytteitä tuotteista, jotka paljastuivat väärennöksiksi.
Nokia pyysi tavaroiden takavarikointia, mutta HRMC ei suostunut pyyntöön, koska sen tulkinnan mukaan tavaroita ei voitaisi katsoa väärennöksiksi asetuksen 1383/2003 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle tavalla, jos ei ole näyttöä siitä, että tuotteet saatettaisiin kiertää EU:n markkinoille. Nokia nosti kanteen tavaroiden takavarikoimiseksi kansallisessa tuomioistuimessa.
Ennakkoratkaisukysymys
Voivatko muut kuin yhteisötavarat, jotka on varustettu yhteisön tavaramerkillä, olla asetuksen 1383/2003 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja väärennettyjä tavaroita, jos ei ole näyttöä siitä, että tavarat saatatetaan markkinoille EU:n alueella, kun ne ovat tullivalvonnassa jäsenvaltiossa ja passituksessa kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan?
Julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus: asia Philips
Julkisasiamies huomautti ratkaisuehdotuksensa alkuun, että vaikka käsiteltävänä olevissa tapauksissa on monia yhtäläisyyksiä, ne myös osittain eroavat toisistaan ja asioihin sovelletaan eri lainsäädäntökehystä. Asiassa Philips sovelletaan vanhempaa asetusta (3295/94) ja asiassa Nokia sovelletaan uutta asetusta (1383/2003). Myöskään ennakkoratkaisukysymykset eivät kohdistu asetusten samoihin säännöksiin. Asia Philips koskee tekijänoikeuksia ja rekisteröityjä mallioikeuksia, asia Nokia koskee tavaramerkkioikeutta. Tärkein ero asioiden välillä liittyy kuitenkin riidan kohteeseen, vaikka molemmat asiat liittyvät passitustilanteessa olevien tavaroiden haltuunottoon tullissa. Asiassa Philips oikeudenhaltija vaatii Belgian tulliviranomaisten toimenpiteiden jälkeen oikeusviranomaisia toteamaan, että sen oikeuksia on tosiasiallisesti loukattu ja loukkauksesta tulee määrätä asianmukainen seuraamus. Asiassa Nokia oikeudenkäynti koskee sitä, toimivatko Yhdistyneen kuningaskunnan tulliviranomaiset lainmukaisesti kieltäytyessään tavaroiden takavarikoinnista.
Julkisasiamies tiivistää Philipsiä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen seuraavasti: Voidaanko unionin oikeuden mukaisena pitää sellaista valmistamista koskevaa fiktiota, jonka merkittävin seuraus on se, että passitustilanteessa olevat muut kuin yhteisötavarat voivat rikkoa teollis- ja tekijänoikeuksia aivan kuin ne olisi valmistettu laittomasti siinä jäsenvaltiossa, jossa ne ovat passitustilanteessa, riippumatta siitä onko tavarat tarkoitettu unionin markkinoille vai ei? Julkisasiamies toteaa, että tulkinta valmistamista koskevasta fiktiosta kiertäisi elinkeinotoiminnassa käyttämisen vaatimuksen, joka on sen vaatimus, että tavaramerkkiä olisi unionin oikeudessa rikottu. Hän myös huomauttaa, että passitustilanne ei merkitse tavaroiden myyntiä, joten se ei loukkaa tavaramerkkiin perustuvan oikeuden ydinsisältöä, joka on oikeus kieltää muilta tavaramerkin käyttäminen elinkeinotoiminnassa.
Vastatessaan ennakkoratkaisukysymykseen julkisasiamies huomauttaa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tehdä tullilainsäädännöstä yhteensopiva teollis- ja tekijänoikeuden suojan kanssa, joka siis perustuu merkin käyttämiseen elinkeinotoiminnassa. Lainsäätäjän tavoite on siis ollut estää väärennettyjen tavaroiden pääsy unionin markkinoille, ei kieltää tavaroiden passitusta ennen kuin niiden määränpää on tiedossa. Muunlainen tulkinta menisi teollis- ja tekijänoikeudensuojan tavanomaista sisältöä pidemmälle.
Lisäksi julkisasiamies muistuttaa, että teollis- ja tekijänoikeudensuoja pohjautuu alueperiaatteeseen. Oikeudenhaltija voi periaatteen mukaan kieltää oikeuksiensa luvattoman käytön niissä jäsenvaltioissa, joissa ne on suojattu. Passitus ei sellaisenaan merkitse tavaroiden käyttämistä elinkeinotoiminnassa, joten valmistamista koskevan fiktion soveltaminen edellyttäisi merkittävää poikkeamista alueperiaatteesta, mikä merkitsisi tulliasetuksen tavoitteiden ylittämistä.
Näiden sekä muiden ratkaisuehdotuksesta löytyvien perusteluiden kautta julkisasiamies ehdottaa vastauksena asian Philips kysymykseen, että asetuksen 3295/94 6 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ei voida tulkita siten, että tavaroiden oleminen väliaikaisessa varastoinnissa tai passituksessa voitaisiin jättää huomioitta. Asian arvioinnissa ei voida myöskään lähteä fiktiosta, että tavarat on valmistettu samassa jäsenvaltiossa ja siten ratkaista kysymys teollis- ja tekijänoikeuden loukkauksesta tämän jäsenvaltion oikeuden perusteella.
Julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus: asia Nokia
Asiassa Nokia kansallinen tuomioistuin pyytää tulkitsemaan asetuksen 1383/2003 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevaa väärennettyjen tavaroiden käsitettä ja unionin tuomioistuimen tehtävänä onkin ratkaista luodaanko säännöksessä väärennettyjen tavaroiden käsitteestä itsenäinen, tulliviranomaisten toimenpiteitä koskevista aineellisista säännöksistä erillinen käsite.
Julkiasiamies tyrmää mahdollisuuden tulkita väärennettyjen tavaroiden käsitettä itsenäisenä käsitteenä heti. Hän huomauttaa, että jotta voitaisiin todeta kysymyksessä olevan itsenäisen merkin, on näytettävä toteen tarkoitus saattaa tavarat EU:n markkinoille, jotta elinkeinoelämässä käyttämisen vaatimus täyttyy.
Julkisasiamies huomauttaa, että asetuksen 1383/2003 2 artiklaa ei voida tulkita erillään asetuksen muista artikloista. Hänen mukaansa on kiinnitettävä huomiota erityisesti asetuksen 1 artiklaan sekä 4 ja 9 artikloihin, joissa käytetään toimenpiteisiin ryhtymisen kriteerinä epäillyn käsitettä. Asetuksessa tehdään ero tulliviranomaisten toimenpiteitä koskevan vaiheen ja sen vaiheen välillä, jossa todetaan oikeuksia olleen loukatun. Yksi tulliviranomaisten tehtävistä on paikallistaa väärennetyiksi epäillyt tavarat, mutta ei ratkaista onko oikeuksia loukattu. Ennaltaehkäisevälle valvonnalle ei voida asettaa näyttöä koskevia vaatimuksia ja tällainen toimenpide on lähtökohtaisesti myös väliaikainen.
Julkisasiamiehen tulkinnan mukaan asetuksen 1383/2003 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun väärennettyjen tavaroiden määritelmän on tarkoitus tukea asetuksen muiden säännösten soveltamista. Pelkkä epäily siitä, että tavarat ovat väärennettyjä siis periaatteessa riittää edellytykseksi siitä, että tulliviranomaiset voivat kohdistaa toimenpiteitä tiettyihin tavaroihin. Epäilyn käsitteen on liityttävä tapauksen tosiseikkoihin, eivätkä tulliviranomaiset saa toimia mielivaltaisesti. Jotta tulliviranomaiset voivat toteuttaa toimenpiteitä tulee heillä olla jokin osoitus siitä, että tavarat rikkovat teollis- ja tekijänoikeutta. Esimerkiksi vaikeudet tunnistaa tavaroiden lähettäjä tai vastaanottajan tietojen puuttuminen voivat aiheuttaa epäilyksen siitä, että tavarat ovat väärennettyjä. Julkisasiamies myös huomauttaa, että passitus ei ole sisämarkkinoista erillistä toimintaa, koska tavarat tuolloin sijaitsevat fyysisesti unionin alueella ja riski tavaroiden kierrättämiseen on periaatteessa olemassa.
Vastauksena asian Nokia kysymykseen julkisasiamies ehdottaa, että tulliviranomaiset voivat kohdistaa toimenpiteitä muihin kuin yhteisötavaroihin, jotka on varustettu yhteisön tavaramerkillä. Tämä edellyttää, että heillä on riittävästi perusteita epäillä, että tavarat ovat väärennettyjä ja etenkin että ne saatetaan markkinoille unionissa joko tullimenettelyllä tai laittomasti kierrättämällä.