-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Krajský soud v Plzni (Tšekki)
Tiivistelmä 2.11.2014/TV
OSA on tšekkiläinen musiikkiteoksiin liittyvien tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö ja Léčebné lázně on kaupallisia kylpylähoitoja tarjoava yritys. Léčebné lázněn tarjoamiin palveluihin kuuluu mm. sairaala- ja avohoitopalveluita ja se hyödyntää paikallisia luonnon terveyslähteitä ja toimii majoituspalveluiden sekä ruokahuollon alalla.
Kylpylän huoneisiin oli asennettu televisio- ja radiovastaanottimia, joiden kautta pääsi seuraamaan OSA:n hallinnoimia teoksia. OSA vaati Léčebné lázněa suorittamaan maksuja tekijänoikeuksista, koska kylpylä ei ollut tehnyt käyttölupasopimusta OSA:n kanssa.
Kylpylän edustajat vastasivat OSAn vaatimukseen toteamalla, että terveyskylpylä kuuluu kansallisen lain mukaisen poikkeuksen piiriin eikä se tarvitse lupaa televisio- ja radiolähetysten saattamiseen potilaidensa saataville. Kansallisessa laissa on todettu, että teosten saattaminen potilaiden saataviin terveydenhoidon yhteydessä terveydenhoitolaitoksissa on sallittua ilman korvausta. Toisaalta kylpylän edustajat toteavat, että mikäli kansallinen säännös olisi ristiriidassa direktiivin kanssa, OSA ei voisi kuitenkaan vedota direktiiviin yksityisten oikeussubjektien välisessä riita-asiassa.
Lisäksi kylpylän edustajat väittivät, että OSA käyttää väärin monopoliasemaansa markkinoilla, koska sen perimät tekijänoikeuskorvaukset ovat suhteettoman suuria verrattuna naapurimaiden yhteisvalvontajärjestöjen perimiin vastaaviin korvauksiin. Tämä puolestaan vaarantaa Tšekeissä toimivan terveyskylpylän kilpailukyvyn verrattuna naapurimaiden vastaaviin laitoksiin. Terveyskylpylän edun mukaista olisikin, jos se voisi tehdä käyttösopimuksen itse valitsemansa toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen valvontajärjestön kanssa.
Direktiivissä 2001/29 ei-kaupalliset yhteiskunnan laitokset, kuten sairaalat, on tietyin edellytyksin vapautettu tekijänoikeuskorvausten maksamisesta. Tšekin kansallinen lainsäädäntö poikkeaa direktiivin sanamuodosta ja se mahdollistaa direktiiviä väljemmän tulkinnan siitä, kuka on velvoitettu suorittamaan tekijänoikeuskorvauksia. Kansallisen lain mukaan lupaa televisio- ja radiolähetysten lähettämiseen ei tarvita, kun teos saatetaan potilaiden saataville laitoksessa, jossa he ovat vastaanottamassa terveydenhuoltoa.
Kansallinen tuomioistuin (Krajský soud v Plzni) teki ennakkoratkaisukysymyksen EUT:lle.
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallisen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
- Onko direktiiviä tulkittava siten, että se on esteenä poikkeukselle, jonka mukaan kaupallisen terveyskylpylän ei tarvitse suorittaa tekijänoikeuskorvauksia saattaessaan tekijänoikeudella suojattuja teoksia potilaidensa saataviin?
- Voiko direktiiviin, jota ei ole implementoitu oikein kansalliseen lainsäädäntöön, vedota yksityisten välisessä riita-asiassa, jos se on riittävän ehdoton ja riittävän täsmällinen?
- Onko sellainen järjestelmä, jossa varataan tekijänoikeuksien yhteishallinnointi jäsenvaltion alueella vain yhdelle monopoliasemassa olevalle valvontajärjestölle unionin oikeuden mukainen?
Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus
Julkisasiamies vertaa nyt käsiteltävää tapausta asiaan SCF, jossa oli kysymys taustamusiikin soittamisesta hammaslääkärin vastaanotolla. Nyt käsiteltävänä oleva asia kuitenkin poikkeaa tuosta ratkaisusta. Hän myös huomauttaa, että kylpylä on sijoittanut televisio- ja radiovastaanottimet asukkaiden huoneisiin, joita käytetään osana sen tarjoamia majoituspalveluita, ei terveydenhoitopalveluita. Julkisasiamies ehdottaakin, että sellainen kansallisen oikeuden poikkeus, jonka mukaan tekijöille ei makseta korvausta tilanteessa, jossa liikeyritys välittää televisio- ja radiovastaanottimien välityksellä teoksia asiakkaiden huoneisiin, on ristiriidassa direktiivin kanssa.
Toisen kysymyksen osalta julkisasiamies toteaa, että kansallisen tuomioistuimen on käsiteltävä asia mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon mukaisesti, kun se on asiassa tarpeen. Näin kansallinen tuomioistuin voi varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden ratkaistessaan riita-asioita toimivaltansa rajoissa.
Kolmannen kysymyksen osalta julkisasiamies huomauttaa, että vaikka lakisääteisten alueellisten monopolien purkamiselle voisi olla perusteita, ei kuitenkaan ole osoitettu että tekijänoikeuskorvausten tehokas periminen ja hallinnointi voisi olla mahdollista ilman unionin laajuista sääntelykehystä tällä hetkellä. Näin ollen alueelliset yhteisvalvontajärjestöt ovat hyväksyttäviä lainsäädännön tavoitteen toteuttamiseksi, koska niillä on oikeutettu tavoite eivätkä ne ylitä niitä keinoja, jotka ovat tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeen. Näin ollen monopolihallintojärjestelmä on unionin oikeuden mukainen.