-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä hof van beroep te Brussel (Belgia)
Tiivistelmä 18.09.2014/TV
Johan Deckmyn jakoi belgialaisen Gentin kaupungin järjestämällä uudenvuoden vastaanotolla kalentereita, joiden kanteen oli painettu kuva, joka muistutti Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemää piirrosta, joka on De Wilde Weldoener (Hillitön hyväntekijä) -nimisen Suske en Wiske -sarjakuva-albumin kannessa. Suomessa sarjakuva tunnetaan nimellä Anu ja Antti. Alkuperäisessä piirroksessa oli kuvattu yksi albumin päähenkilöistä, jonka yllä on valkoinen tunika, ja joka heittää kolikoita ihmisille, jotka keräävät niitä. Kalenterin kannessa olevaan kuvaan kyseinen henkilöhahmo oli korvattu Gentin kaupungin pormestarilla ja kolikoita keräävät ihmiset hunnuilla peitetyillä ja ei-valkoihoisilla ihmisillä.
Sarjakuvan piirtäjän perikunnan ja oikeudenhaltijoiden mukaan kyseessä on tekijänoikeuden loukkaus. He nostivat kanteen Deckmya ja kalenterin rahoittanutta poliittista yhdistystä Vrijheidsfonds VZW vastaan, vaatien Deckmya ja yhdistystä lopettamaan kyseisen piirroksen käyttämisen. Deckmy ja VZW vastustivat vaatimusta väittäen, että kysymyksessä on poliittinen karikatyyri, joka täyttää hyväksytyn parodian edellytykset. Alkuperäisen piirroksen tekijänoikeuden haltijoiden mukaan kalenterin kannessa oleva kuva ei kuitenkaan täyttänyt parodian edellytyksiä, koska se ei ollut omaperäinen. Lisäksi tekijänoikeudenhaltijat moittivat, että kalenterin kansikuvalla välitetään syrjivää viestiä.
Tietoyhteiskuntadirektiivissä (2001/29/EY) säädetään, että tekijöillä on yksinoikeus sallia teoksensa valmistaminen ja levitys yleisölle. Poikkeuksena tähän oikeuteen jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia teoksen käytön karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta (parodiapoikkeus, 5 artiklan 3 kohdan k alakohta).
Ennakkoratkaisukysymykset
Kansallinen tuomioistuin pyysi EUT:lta selvennystä seuraaviin kysymyksiin: (1) onko parodian käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite; (2) jos näin on, täytyykö parodian olla omaperäinen ja muodoltaan sellainen ettei sitä voida kohtuudella yhdistää alkuperäisen teoksen tekijään, onko sillä oltava huumori- tai pilailutarkoitus ja onko teoksen lähde mainittava; ja (3) onko teoksen täytettävä muita tunnusmerkkejä, jotta se voidaan määritellä parodiaksi?
EUT:n ratkaisu
EUT vahvisti, että parodia on unionin oikeuden itsenäinen käsite ja sitä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla unionin alueella. Parodian käsitettä ei ole määritelty direktiivissä ja termi on määriteltävä sen yleiskielisen merkityksen mukaan, ottamalla huomioon asiayhteys ja lainsäädännön tavoitteet. EUT painotti, että parodia-termin tavanomaiseen merkitykseen yleiskielessä kuuluvat oleellisina tunnusmerkkeinä se, että siinä viitataan olemassa olevaan teokseen, mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja toisaalta se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Vaikka parodian tulee poiketa havaittavissa olevalla tavalla parodian kohteena olevasta teoksesta, sen ei yleiskielisen tukinnan mukaan tarvitse olla muutoin omaperäinen eikä mahdollisen kritiikin tarvitse kohdistua alkuperäiseen teokseen. Myöskään parodian kohteena olevan teoksen lähdettä ei tarvitse mainita. EUT painotti, että parodia on hyväksyttävä keino mielipiteen esittämiseen.
Parodiapoikkeuksen on kuitenkin noudatettava oikeudenmukaista tasapainoa yhtäällä tekijänoikeudenhaltijoiden etujen ja oikeuksien sekä toisaalta suojatun teoksen käyttäjän ilmaisuvapauden välillä. Jos parodialla välitetään syrjivä viesti, alkuperäisen teoksen tekijänoikeudenhaltijoilla on lähtökohtaisesti oikeutettu intressi siihen, ettei suojattua teosta yhdistetä tällaiseen viestiin.
Viitattu oikeuskäytäntö: Padawan C‑467/08; ACI Adam ym. C‑435/12; Football Association Premier League ym. C‑403/08 ja C‑429/08; Painer C‑145/10