-verkkolehtiEnnakkoratkaisupyynnön esittäjä Retten i Ålborg (Tanska)
Tiivistelmä/TV
Laserdisken on tanskalainen yritys, joka myi vuodesta 1985 alkaen Tanskassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta maahantuotuja videolevyjä. Videolevyt oli valmistettu laillisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1987 Laserdisken alkoi myös vuokrata näitä elokuvia myyntiä edistääkseen. Laserdisken ei pyytänyt oikeudenhaltijoilta lupaa elokuvien vuokraukseen.
Elokuvat olivat myynnissä videokasetilla toisaalla ja oikeudenhaltijat olivat antaneet luvan videokasettien vuokraamiseen. Videolevyjen vuokraamiseen oikeudenhaltijat olivat antaneet luvan ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Videolevyillä olleet elokuvat ovat korkeatasoisia ja kalliimpia kuin videokaseteille tallennetut elokuvat.
FDV, joka on videotallenteiden jälleenmyyjien yhdistys, vaati Laserdiskeniä lopettamaan elokuvien laittoman vuokraamisen videolevyillä vuonna 1992 nostetulla kanteella. FDV vetosi siihen, että kyseisten elokuvateosten valmistus- ja levitysoikeudet kuuluivat FDV:n jäsenille Tanskassa. Välitoimista päättävä tuomioistuin (Fogedret) hyväksyi FDV:n vaatimuksen ja Vestre Landsret vahvisti sen.
Retten i Ålborg katsoi asiaa käsitellessään, että asiassa tulee tulkita yhteisön oikeutta, ja se esitti ennakkoratkaisukysymyksen EYT:lle.
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko yhteisön oikeus (EY:n perustamissopimuksen 30 artikla, luettuna yhdessä 36 artiklan kanssa, sekä 85 ja 86 artikla tai direktiivi 92/100/ETY) esteenä sille, että elokuvateoksen yksinoikeuden haltija voi kieltää sellaisten maahantuotujen kappaleiden vuokraamisen, joiden vuokraamiseen on oikeudenhaltijan lupa toisessa jäsenvaltiossa?
EYT:n ratkaisu
EYT oli jo aiemmassa oikeuskäytännössään linjannut, että oikeus saada tekijänoikeusmaksuja vain myynnistä yksityishenkilöille ja videotallenteiden vuokraustoiminnan harjoittajille, ei ole riittävä korvaus videotallenteiden vuokrausmarkkinoista. Lainsäädäntö, jossa on säädetty videotallenteiden vuokrausoikeutta koskevasta erityissuojasta, onkin oikeutettu perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetun teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojan vuoksi.
EYT painotti, että kuva- ja äänitallenteen liikkeeseen laskeminen ei voi automaattisesti merkitä sitä, että suojatun teoksen muunlainen käyttö, joka poikkeaa luonteeltaan myymisestä tai muista lainmukaisista levitysmuodoista, kuten vuokralleanto, olisi sallittua. Vuokrausoikeuden erityiseen luonteeseen kuuluu, että sitä voidaan käyttää rajattomia kertoja, ja se tuottaa oikeudenhaltijalle oikeuden korvaukseen jokaisella kerralla. Näin ollen vuokrausoikeus kuuluu tekijän ja tuottajan oikeuksiin teoksen sisältävän tallenteen myynnistä huolimatta.
Näin ollen se, jolla on yksinomainen vuokrausoikeus voi kieltää elokuvateoksen kappaleiden vuokralleannon siinä jäsenvaltiossa, vaikka näiden kappaleiden vuokralleantoon toisen jäsenvaltion alueella olisi annettu lupa.
Kokoonpano: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat C. Gulmann, M. Wathelet ja R. Schintgen sekä tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, J. L. Murray, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), G. Hirsch, L. Sevón ja K. M. Ioannou
Julkisasiamies: A. La Pergola
Viitattu oikeuskäytäntö: 158/86, Warner Brothers ja Metronome Video; yhdistetyt asiat 55/80 ja 57/80, Musik-Vertrieb membran ja K-tel International; 58/80, Dansk Supermarked; C-200/96, Metronome Musik; 395/87, Tournier