-verkkolehtiVapaa-ajattelijain Liitto ry (valittaja) vaati, että HAO kumoaa Viestintäviraston päätöksen. Valittajan vaatimus verkkotunnuksen vapaa-ajattelija.fi peruuttamisesta oli hyväksyttävä.
Valittajalle oli myönnetty verkkotunnus vapaa-ajattelijat.fi 29.9.1999. Verkkotunnus vapaa-ajattelija.fi oli myönnetty vastaajalle 8.12.2012.
Valittajan mukaan Viestintäviraston päätös oli lainsäädännön pohjalta ja yleisen edun kannalta virheellinen. Verkkotunnus vapaa-ajattelija.fi oli niin lähellä valittajan verkkotunnusta www.vapaa-ajattelijat.fi, että sekaannuksen vaara oli ilmeinen. Tahallisesti verkkotunnuksia sekoittava uusi verkkotunnus oli tehty uskonnollisen yhdyskunnan viestintäkampanjalle selvästi hyötymistarkoituksessa ja samalla sen kanssa kilpailevalle tai kilpailijana koetulle valittajalle vahingoittamistarkoituksessa.
Vastaaja uudisti Viestintävirastolle antamassaan vastauksessa esittämänsä kannanotot. Vastaaja oli tarkoitettu positiivista uskonnonvapauskampanjaa varten. Vastaajan mukaan verkkotunnus viittasi vapaa-ajatteluun ilmiönä, ei valittajaan. Kampanjan tarkoituksena ei ollut tehdä kiusaa.
HAO totesi, että ei voitu pitää ilmeisen selvänä, että sanapari Vapaa Ajattelija olisi ollut verkkotunnuksen vapaa-ajattelija.fi rekisteröimisen ajankohtana vakiintunut valittajan julkaiseman lehden nimeksi ja että olisi ollut olemassa painavia perusteita epäillä tällä perusteella verkkotunnuksen olevan yhdistyksen suojattu nimi tai merkki tai sellaisen johdannainen. Verkkotunnusta ei näin ollen ole tullut peruuttaa lehden nimen vakiintumista koskevan väitteen perusteella.
Valittajan yhdistyksen suojatusta nimestä verkkotunnus vapaa-ajattelija.fi erosi siten, että sana vapaa-ajattelija oli yksikkö- ja nominatiivimuodossa ja tunnuksesta puuttui sana liitto. Verkkotunnusta ei siten HAO:n mukaan ollut pidettävä valittajan suojattuna nimenä. Koska verkkotunnuksen voitiin kuitenkin katsoa muistuttavan yhdistysrekisteriin merkittyä nimeä, sitä oli pidettävä suojatun nimen johdannaisena.
HAO totesi, että vastaajalla oli verkkotunnusta hakiessaan ollut aktiivinen velvollisuus selvittää, että haettava verkkotunnus ei loukannut toisen suojattuja oikeuksia. Vaikka verkkotunnusten keskinäinen samankaltaisuus ei sellaisenaan ollut peruuttamisperuste, oli keskinäisellä sekoitettavuudella ja harhaanjohtavuudella asiassa kuitenkin merkitystä.
Verkkotunnuksella ei ollut selvästi havaittavaa yhteyttä vastaajan toimintaa tai sen kampanjaan. Vastaaja ei ollut voinut olla tietämätön siitä, että haettu verkkotunnus muistuttaa valittajan suojattua nimeä. Osapuolet olivat katsomuksellisesti kilpailijoina pidettäviä yhteisöjä ja valittajan sivuston käyttäjät saattoivat vastaajan lähes samankaltaisen verkkotunnuksen perusteella sekoittaa valittajan toiminnan vastaajan toimintaan ja sen kampanjaan. HAO näin ollen katsoi olevan painavia perusteita epäillä, että verkkotunnuksen hankkimisen ilmeisenä tarkoituksena oli ollut hyötyä valittajan suojatun nimen maineesta ja tunnettavuudesta.
HAO katsoi, että kun verkkotunnus vapaa-ajattelija.fi oli suojatun nimen Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n johdannaisnimi ja kun tunnus oli hankittu ilmeisessä hyötymistarkoituksessa, eikä vastaaja ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta oikeudelleen, verkkotunnus tuli peruuttaa.
HAO kumosi Viestintäviraston päätöksen ja palautti asian virastolle verkkotunnuksen vapaa-ajattelija.fi peruuttamiseksi.
Eri mieltä olleen hallinto-oikeustuomarin äänestyslausunnon mukaan näyttöä, jonka nojalla voitaisiin katsoa vastaajan hankkineen verkkotunnus ilmeisessä tarkoituksessa hyötyä valittajan nimen maineesta tai tunnettuudesta taikka vahingoittaa valittajan nimen mainetta ei ollut esitetty. Kilpailuasetelman olemassaolo ei sinänsä ollut osoitus hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksesta. Vapaa-ajattelu oli käsitteenä sekä vanhempi että laajempi kuin yhdistys. Perusteita Viestintäviraston päätöksen muuttamiseen ei ollut.
(MO)