-verkkolehtiAsiassa oli kyse tekijänoikeusrikkomuksesta.
T toisti valituksessaan raastuvanoikeudessa esittämänsä vaatimukset. H vastasi valitukseen ja vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.
T oli kuvannut valmistamaansa piirrosta luonnoksena. Näin ollen T oli itsekin ollut tietoinen siitä, ettei hänen valmistamaansa piirrosta voinut sellaisenaan käyttää. H oli antanut T:n laatiman piirroksen vain puhtaaksi piirrettäväksi eräälle kolmannelle henkilölle. Piirrosta ei raastuvanoikeuden mainitsemin tavoin ollut saatettu yleisön saataville. Näin ollen H ei ollut valmistuttanut tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla kappaletta T:n luonnoksesta. Näillä ja raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla H ei ollut syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn tekijänoikeusrikkomukseen.
Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä ja hylkäsi H:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Koska asia oli niin epäselvä, että T:llä on ollut perusteltu syy hakea siihen muutosta, H saa itse kärsiä kulunsa hovioikeudessa.
TURUN RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖS 16.6.1989 § 547 r 89/588/2i
Virallinen syyttäjä oli kertonut, että H oli tammikuun alussa 1989 Mainosvälinekeskus-nimisen toiminimen haltijana tahallaan rikkonut T:lle kuulunutta tekijänoikeutta. H oli ilman T:n lupaa antanut toimeksiannostaan T:n laatiman yritysesitteen, jonka sen tilannut yritys oli hyväksynyt pienin muutoksin, valmistettavaksi eräälle toiselle henkilölle puhtaaksi piirrettäväksi. Syyttäjä vaati tekijänoikeuslain 1 §:n, 2 §:n 1 momentin ja 56a §:n nojalla H:lle rangaistusta tekijänoikeusrikkomuksesta.
Asianomistajana kuultu T yhtyi syytteeseen ja vaati H:lle rangaistusta lisäksi siitä, että tämä on ilman T:n suostumusta valmistanut T:n laatimasta luonnoksesta yritysesitteen ja tarjonnut sitä myytäväksi. T vaati, että H velvoitetaan suorittamaan hänelle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin tarkoittamana hyvityksenä 5 000 markkaa ja tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin tarkoittamana korvauksena muusta menetyksestä sekä kärsimyksestä ja muusta haitasta 5 000 markkaa.
H kiisti syytteen selittäen tilanneensa itsenäisenä yrittäjänä toimineelta T:ltä erilaisten mainosten piirrosluonnoksia ja sopineensa T:n kanssa 200 markan korvauksesta luonnoksesta, jonka luonnoksen H:n liikkeeltä tilannut yritys hyväksyisi. H oli katsonut, että mainoksen luonnosta ei voida pitää tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna kirjallisena tai taiteellisena teoksena. Lisäksi syytteessä tarkoitetun esitteen luonnos muistutti idealtaan niin paljon erään toisen samalla alalla toimineen yrityksen mainosta, että sitä ei voitu senkään vuoksi pitää omaperäisenä teoksena.
Lisäksi H selitti, että sopimuksen mukaan T:n tehtävänä oli ainoastaan luonnosten tekeminen. Luonnoksen puhtaaksipiirtämisen antaminen toiselle henkilölle ei H:n käsityksen mukaan tehnyt asiasta tekijänoikeusrikkomusta, koska puhtaaksipiirtäminen ei kuulunut sopimuksen piiriin. H katsoi, että luonnoksen antaminen toiselle henkilölle täydennettäväksi ei ollut luonnoksen saattamista yleisön saataviin tekijänoikeuslain edellyttämässä merkityksessä. Joka tapauksessa H kiisti menetelleensä tekijänoikeuslain 56 a §:ssä edellytetyin tavoin tahallaan tai törkeän varomattomasti. T:n korvausvaatimukset H kiisti perusteiltaan ja määrältään, mutta kertoi kuitenkin olevansa T:lle velkaa 200 markkaa palkkiona asiakkaansa hyväksymästä luonnoksesta.
H ei ollut saattanut T:n laatimaa luonnosta muuttamattomana eikä muutettuna yleisön saataviin eikä siten ollut syytteessä ja asianomistajan rangaistusvaatimuksessa kerrotulla menettelyllään syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Raastuvanoikeus hylkäsi syytteet. Valtion varoista aikaisemmin maksetut todistelukustannukset 62 markkaa jäivät valtion vahingoksi. H velvoitettiin suorittamaan T:lle suostumuksensa mukaan saamatta jääneenä palkkiona 200 markkaa. Raastuvanoikeus hylkäsi T:n vaatimuksen saada tekijänoikeuslaissa tarkoitettua hyvitystä tai korvausta.
(HM)