-verkkolehtiH valitti RO:n päätöksestä, jolla hylättiin H:n kanne, jolla hän vaati myönnettäväksi parempaa oikeutta keksintöön sekä korvausta keksinnön hyödyntämisestä Isoralta.
H oli tehnyt keksinnön ja aloittanut hakemaan sille patenttia ollessaan töissä Veljekset Sintosella. Hän ei ollut missään vaiheessa ollut työsuhteessa Isoraan. Isora oli kuitenkin yrityskaupan myötä tullut tuon keksinnön oikeuksien ja velvoitteiden haltijaksi.
H:n työsopimus Veljekset Sintosen kanssa määritteli korvaukseksi hänen tekemistään keksinnöistä työsuhdekeksintölain mukaisen korvauksen sekä erilliskorvauksen, joka oli 10 prosenttia keksinnön arvioidusta tuotosta. Sopimuksessa myös mainittiin, että sovitun korvauksen edellytyksenä oli keksinnön patentoitavuus.
Isora oli jatkanut H:n aloittamaa patenttihakemusta, mutta patenttiviranomaisen välipäätöksen mukaan se oli ollut olennaisilta piirteiltään tunnettu. Isora oli jättänyt H:n aloittaman hakemuksen sen jälkeen sillensä. Isora oli kuitenkin tehnyt uuden patenttihakemuksen, joka oli osin johdettu ensimmäisestä hakemuksesta. H:n mukaan toinen hakemus oli ”lähes identtinen” ensimmäisen kanssa. RO kuitenkin katsoi, että koska ensimmäinen patenttihakemus oli todettu jo julkiseksi ja sillä ei ollut patenttisuojaa, Isoralla oli oikeus hyödyntää sitä toisen hakemuksen perustana. H:lla ei olut parempaa oikeutta keksintöön.
Isora oli myös valmistanut suuressa mittakaavassa keksintöön pohjautuvia laitteita. H vaati korvausta näitten laitteiden myynnistä, sillä hänen mukaansa laitteet pohjautuivat hänen keksintöönsä. RO totesi, ettei syytä korvaukselle ollut, sillä Isora ei ollut missään vaiheessa ollut H:n työnantaja ja joka tapauksessa H oli luovuttanut oikeutensa Veljekset Sintoselle, jolta Isora oli ne ostanut yrityskaupan myötä. Lisäksi H:n keksintöä ei koskaan patentoitu, joten lakia oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin ei voitu soveltaa.
HO pysytti RO:n päätöksen.
SR