-verkkolehtiTiivistelmä 28.8.2007 / Olli
Syyttäjä oli raastuvanoikeudessa vaatinut S:lle rangaistusta tavaramerkkioikeuden loukkauksesta. Asianomistajana ollut Levi Strauss & Co oli vaatinut loukkauksesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista.
Syytteen mukaan S oli Boutique Milaano Oy:n hallituksen puheenjohtajana tahallaan loukannut Leviksen oikeutta rekisteröityihin tavaramerkkeihin myydessään väärällä Levi Strauss -tunnusmerkillä varustettuja vaatteita.
Vastaajan mukaan hän ei ollut menetellyt tahallisesti hankkiessaan syytteessä tarkoitetut tuotteet toiselta liikkeenharjoittajalta. Vastaaja oli viitannut mm. niin sanottuun harmaatuontiin, jonka puitteissa alkuperäistenkin tuotteiden hinta saattoi poiketa huomattavasti virallisen maahantuonnin kautta jakeluun tulevien tuotteiden hinnasta. Vastaaja oli kuitenkin epäillyt kyseessä olevan tavallisia Leviksen tuotteita edullisemmat ja laadultaan epävarmemmat ”halpalevikset”.
Raastuvanoikeus oli katsonut, ettei näyttöä S:n toiminnan tahallisuudesta ollut esitetty, joten syyte oli hylätty. Myöskään tuottamuksesta ei ollut esitetty näyttöä, joten Leviksellä ei ollut oikeutta saada häneltä korvauksia. Boutique Milaano Oy olisi ollut korvausvelvollinen, mutta yhtiö oli asetettu varojen puutteessa rauenneeseen konkurssiin, joten maksuvelvollisuuden määrääminen ei raastuvanoikeuden mukaan ollut kohtuullista. Boutique Milaanoa oli kuitenkin kielletty jatkamasta asian yhteydessä takavarikoitujen jäljitelmätuotteiden myyntiä ennen kuin niistä poistetaan Leviksen tavaramerkkiin sekoitettavissa olevat merkinnät.
Levis valitti hovioikeuteen ja vaati raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.