-verkkolehtiTiivistelmä 15.02.2005/Henna
Raastuvanoikeudessa syyttäjä oli lausunut, että R ja V olivat tahallaan ansiotarkoituksessa valmistaneet ja saattaneet yleisön saataviin Tarkkasen suunnittelemaa ja valmistamaa taidekäsityönä pidettävää korua muunnellen sellaisen korun, että sitä ei voida pitää Tarkkasen suunnittelemaan koruun nähden uutena ja itsenäisenä teoksena. R ja V olivat kiistäneet syytteen ja vaatineet sen hylkäämistä. Suomen Pipliaseura ry oli kiistänyt olevansa korvausvelvollinen Tarkkanen Oy:lle. Kaikki vastaajat olivat kiistämisensä perusteena esittäneet, että kantajan suunnittelema koru ei ollut tekijänoikeuslain tarkoittama teos, koska se ei ollut omaperäinen. Kyseessä oli varsin tarkka kopio vanhasta tekijänoikeussuojaa vailla olevan muinaiskorun kuvasta.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa oli todettu, että koru oli tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettu teos. Raastuvanoikeus ei ollut ottanut kantaa siihen, onko Tarkkasen valmistama koru teos. Raastuvanoikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat tahallaan tai varomattomuudesta rikkoneet tekijänoikeuslakia. Raastuvanoikeus oli hylännyt R:aan ja V:hen kohdistetun syytteen sekä muut asiassa esitetyt vaatimukset.
Hovioikeudessa Tarkkanen ja Tarkkanen Oy toistivat vaatimuksensa. HO totesi, että TekijäL:n esitöiden mukaan, joista ilmenevää periaatetta on yleisesti oikeuskäytännössä noudatettu, taideteollisuustuotteiden kohdalla teoskynnys on asetettu melko korkeaksi. Tarkkasen valmistaman korun esikuvana on ollut muinaislöydön jäljitelmä, eikä Tarkkasen koru poikennut esikuvastaan niin paljon, että se olisi ollut itsenäinen ja omaperäinen tekijänoikeudellisesti suojattava teos.
HO pysytti raastuvanoikeuden päätöksen.