-verkkolehtiAsiassa oli kysymys patenttilakiin perustuvasta vahvistuskanteesta. Tapauksessa Glassrobots Oy vaati, että Tamglass Oy velvoitaan korvaamaan Glassrobotsin oikeudenkäyntikulut korkoineen. Tamglass vaati, että Glassrobotsin kanne hylätään kokonaan ja että Glassrobots velvoitetaan korvaamaan Tamglassin oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Hovioikeus katsoi, Glassrobots Oy:n vahvistuskanteen hyväksyen ja käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevin perustein, ettei patentti numero 68390 aiheuta estettä päätöksessä selostetulle Glassrobots Oy:n teolliselle toiminnalle. Näin ollen asianosaiset saivat pitää hovioikeudessa kertyneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.9.1994 S 92/12719
Kantaja: Glassrobots Oy
Vastaaja: Tamglass Engineering Oy
Asiassa oli kysymys suomalaisen patentin numero 68390 julistamisesta mitättömäksi ja toissijaisesti sen vahvistamisesta, ettei kantajan teollinen toiminta loukkaa patenttia. Lisäksi kantaja vaati, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Patentti- ja rekisterihallitus oli 30.12.1986 myöntänyt Tamglass Oy:lle patentin numero 68390 keksintöön, jonka kohteena on menetelmä ja uunilaitteisto lasilevyjen taivuttamiseksi. Patentin hakemis- ja alkupäivä oli 25.7.1983 ja nykyinen haltija Tamglass Engineering Oy. Glassrobots katsoi, että patentti oli myönnetty väärin perustein, koska patenttivaatimuksen 1 ja 4 tunnusomaiset piirteet olivat olleet tunnettuja ennen patentin hakemispäivää. Kantajan mukaan keksintö ei myöskään ollut keksinnöllinen. Kantaja viittasi patentin esteenä kantajan 1.11.1982 tekemään lasin taivutusuunin toimittamista koskevaan sopimukseen sekä siihen, että kantaja oli ammattimaisesti valmistanut ja myynyt riitapatentin mukaista uunia 30.6.1983 lukien. Lisäksi kantaja vetosi Triplex Safety Glass Ltd:n uuniin vuodelta 1966, Oy Kyro Ab:n (entinen Tamglass Oy) aikaisemmin valmistamaan uunityyppiin TU-1 sekä patenttihakemusta käsiteltäessä viitejulkaisuna mainittuun suomalaiseen patenttiin numero 44933. Kantaja katsoi, että patentin hakija oli harhauttanut patenttivirastoa esittämällä tunnettuna tekniikan tasona ainoastaan patentin 44933 mukaisen ratkaisun ja jättänyt esittämättä hakijan ennestään hyödyntämän uunityypin TU-1.Tästä TU-1 uunityypistä patentin 68390 mukainen ratkaisu erosi vain siinä suhteessa, että vaunuihin oli lisätty yksi vaakasuunnassa uunia osastoiva seinä, mikä oli entuudestaan tunnettu ratkaisu. Kantaja lausui toissijaisen kannevaatimuksen osalta, ettei kantajan uunityyppi loukannut patenttia 68390, koska siinä kuljetusvaunun pohja oli umpinainen ja eristetty.
Glassrobots Oy esitti lisäksi patentin osittaista mitätöintiä koskevan vaatimuksen ja vaati, että patenttivaatimuksessa 1 oleva kuumennusosastojen erottamista koskeva tunnusmerkki sekä patenttivaatimuksessa 4 oleva vaunujen seinämiä koskeva tunnusmerkki siirretään johdanto-osaan ennestään tunnettuina tunnusmerkkeinä. Tunnusmerkkien poistamista vaatimuksista tuki vastaajan kirjelmässä oleva ilmaus: ”Vastoin kantajan käsitystä riitapatentti 68390 ei koske osastoivaa seinäratkaisua sinänsä, vaan sen. käyttöä päällekkäisten osastojen muodostamiseen niin, että Jäähdytys- ja lämmitysosastot ovat päällekkäin”. Täten vastaajankin mukaan patentti koski vain sitä erikoistapausta, missä vaunuosastot sijoittuvat uunissa päällekkäin muodostamaan pystysuuntaisen kammion, jossa alaradan lasilevy järjestetään luovuttamaan lämpöä yläradan lasilevyille vaunun avoimen tai hyvin lämpöä johtavan pohjan läpi. Uunityypistä TU-1 toisaalta kävi ilmi täydellinen lämmönsiirtomahdollisuus päällekkäin sijaitsevien lasilevyjen kesken vaunun avonaisen pohjan läpi ja kun tekniikan tasot yhdistettiin, patentti tuli mitätöidä kokonaisuudessaan.
Patenttilain 52 §:n mukaan tuomioistuimen oli julistettava patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin patentti oli myönnetty, vaikkei 1 ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty. Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Saman 2 §:n 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksi käyttämällä tai muulla tavalla.
Riitapatentin mukaisen keksinnön tarkoitus oli selityksen mukaan parantaa mainittua menetelmää ja uunilaitteistoa FI 44933 siten, että lämmitettävät ja jäähdytettävät massat saadaan olennaisesti pienenemään ja samalla lasilevyjen jäähtyessään luovuttamaa lämpöenergiaa voidaan hyväksikäyttää aikaisempaa tehokkaammin.
KO totesi Glassrobotsin aikaisemman tuotannon osalta, että kaksikerroksinen taivutusuuni muodostui peräkkäisistä osastoista. Vaunussa oli päätyseinä, joka yläradalla on vaunun takaseinä eikä muita seinämiä ole. Patentoidusta keksinnöstä poiketen kyseisen vaunun pohjarakenne oli lämpöä eristävä. Päällekkäin sijaitsevat kuumennusosasto ja jäähdytysosasto eivät muodostaneet yhteistä kammiota, jonka sisällä alaradalla jäähdytettävä lasilevy luovuttaisi lämpöä vaunun avorakenteisen pohjan läpi yläradalla kuumennettavalle lasilevylle. KO katsoi, että riitapatentin mukainen keksintö oli uusi viitattuun esteeseen verrattuna ja lisäksi olennaisesti erosi siitä.
KO totesi Triplex Safety Glags Ltd:n vuodelta 1966 olevan uunin osalta, että uuni oli esitetyn selvityksen mukaan yksikerroksinen ”tunnelityyppinen” eikä keksinnön idea, jossa lämpöä siirtyy alaradalta yläradalle toteutunut siinä, sillä vaunut eivät muodostaneet pystysuuntaisia kammioita. KO katsoi, että keksintö oli uusi mainittuun esteeseen verrattuna ja lisäksi olennaisesti erosi siitä.
Oy Kyro Ab:n valmistaman uunin TU-1 osalta KO totesi, että kuljetusvaunuista puuttui päätyseinä eikä uuniin muodostunut kuumennus- ja jäähdytysosastoista erillisiä kammioita, joissa lämpö voisi hallitusti siirtyä alaradalta yläradalle. KO totesi, että riitapatentin mukainen keksintö oli uusi esteeseen verrattuna ja lisäksi olennaisesti erosi siitä.
KO totesi patenttijulkaisun 44933 osalta, että patenttijulkaisussa esitetty ratkaisu kuului tunnettuun tekniikan tasoon ja sitä oli käsitelty riitapatentin selitysosassa. Patenttijulkaisun 44933 mukaisessa uunissa päällekkäin sijaitsevat kuumennusosasto ja jäähdytysosasto eivät muodosta yhteistä kammiota, eikä kyseisen uunin vaunujen pohjat ole hyvin lämpöä yläradalle siirtäviä. KO katsoi, että riitapatentin mukainen keksintö oli uusi patenttijulkaisuun 44933 verrattuna sekä erosi olennaisesti siitä. Lisäksi KO katsoi, että patentti 68390 täytti patenttilain 1 ja 2 §:ssä säädetyt, patentin myöntämisen edellytykset, ja että patenttia ei voitu osaksikaan mitätöidä.
Kannevaatimuksen 2 osalta KO totesi, että patenttilain 39 §:n mukaan patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Asiakirjoista sekä todistaja L:n kertomuksesta kävi ilmi, että Glassrobotsin taivutusuunissa vaunujen pohjaosassa on metallilevy, jonka päällä on villaeristys. L:n mukaan Glassrobots ei ollut suunnitellut, valmistanut tai myynyt muottivaunuja, joissa oli avonainen tai osittain avonainen pohja. KO katsoi, että kantajan tuote erosi olennaisesti patentoidusta keksinnöstä.
KO hylkäsi kantajan vaatimuksen patentin 68390 julistamisesta joko kokonaan tai osittain mitättömäksi. KO vahvisti, etteivät Glassrobotsin valmistamat taivutusuunit, sikäli kun oli kysymys asiakirjoista ja todistaja L:n kertomuksesta ilmenevästä uuniratkaisusta, jossa vaunut on varustettu välipohjilla, loukkaa vastaajan patenttia 68390. Lisäksi KO hylkäsi oikeudenkäyntikuluvaatimukset.
(HM)