-verkkolehtiTiivistelmä 10.8.2007 / Olli
Kantaja oli vaatinut raastuvanoikeudessa vastaajalle kieltoa jatkaa tavaramerkkien VIHERKIEKKO ja HERKKUTIKKU loukkaamista sekä vahingonkorvausta. Lisäksi yhtiö oli vaatinut vahingonkorvausta näiden tuotteiden suomenkielisten pakkaustekstien tekijänoikeutta loukkaavien tekstien käyttämisestä.
Kantajan mukaan sillä oli yksinoikeus tavaramerkkeihin VIHERKIEKKO ja HERKKUTIKKU, joilla se oli myynyt Suomessa jyrisijöiden ruokaa. Myytävä tavara oli pakattu pakkauksiin, joihin yhtiön edustajat olivat laatineet suomenkieliset pakkausselosteet. Vastaaja oli ryhtynyt (1992) käyttämään tavaramerkkejä ja pakkaustekstejä ilman kantajan lupaa.
Vastaajan mukaan sen emoyhtiö Oy Karl Fazer Ab oli solminut (1988) hollantilaisen Bogena BV -yrityksen kanssa sopimuksen yksinoikeudesta myydä Bogenan tuotteita Suomessa. Fazer oli käydyissä sopimusneuvotteluissa ilmoittanut toistaiseksi hyväksyvänsä sen, että myös kantaja myi VIHERKIEKKOJA ja HERKKUTIKKUJA Suomessa. Tuotteita vastaaja oli myynyt Bogenan nimen alla. Bogena-sana oli varsinainen tavaramerkki ja sanat VIHERKIEKKO sekä HERKKUTIKKU vain tuotteita kuvaavia lisiä.
Vastaaja oli kertonut PRH välipäätöksessään katsoneen, etteivät VIHERKIEKKO ja HERKKUTIKKU olleet erottamiskykyisiä, koska ne oli muodostettu tavaranlaatua kuvailevista sanoista. Lisäksi VIHERKIEKKO oli sekoitettavissa tavaramerkkiin VIHER. Markkinoilla oli muidenkin valmistajien vastaavia tuotteita, joissa kaikissa oli valmistajan nimi tavaramerkkinä. Pakkaustekstit olivat vastaajan mukaan suoria käännöksiä teksteistä, jotka olivat esiintyneet Bogenan samanlaisissa myyntipakkauksissa Euroopassa. Mekaanisiin käännöksiin ei ollut tekijänoikeutta.
Raastuvanoikeus oli pitänyt kyseessä olevia tunnusmerkkejä erottamiskykyä vailla olevina alalla yleisesti käytettyinä sanoina, joille oli eri kielillä sanatarkat vastineet. Kantajan vaatimukset olivat siten tavaramerkkilain nojalla perusteettomia. Tuotepakkauskäännökset eivät olleet raastuvanoikeuden mukaan sillä tavalla omaperäisiä, että niihin olisi ollut tekijänoikeus. Raastuvanoikeus oli hylännyt kanteen.
Kantaja valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden tuomiota. Kantaja oli kuitenkin esittänyt raastuvanoikeudessa samat vaatimukset myös lisähaasteessa kertomillaan perusteilla. Raastuvanoikeus ei ollut tuomiossaan lausunut erikseen näistä mitään, joten hovioikeus palautti asian tältä osin uudelleen käsiteltäväksi (OK 24:3 §).