-verkkolehtiTiivistelmä 9.8.2007 / Olli
Kantaja ja vastaaja valmistavat muun ohella lasinpesuaineita.
Kantaja oli käräjäoikeudessa vaatinut vastaajan tavaramerkkiä LASOL koskeneen rekisteröinnin julistamista mitättömäksi. Kantaja oli lisäksi vaatinut KäO:tta määräämään, että vastaaja saa käyttää tavaramerkkiä LASOL vain erityisellä tavalla muodostettuna, lisäämällä siihen paikannimi tai tekemällä merkkiin muu selvennys.
Kantajayhtiön mukaan vastaaja oli rekisteröinyt (1992) tavaramerkin LASOL, vaikka kaupparekisteriin oli ollut merkittynä toiminimi La-So Ky, yhtiö, joka oli keskeytyksettä myynyt, valmistanut ja valmistuttanut pesunesteitä merkillä LASOL 1950-luvulta asti. Rekisteröity tavaramerkki LASOL ja kantajan käyttämä tunnusmerkki LASOL olivat sekoitettavissa toisiinsa.
Vastaaja oli kiistänyt kanteen. Yhtiö oli hakenut tavaramerkin LASOL rekisteröintiä jo 1970-luvulla. Hakemus oli kuitenkin peruttu löytyneen estemerkin LASIL vuoksi. Yhtiö oli hakenut rekisteröintiä uudelleen (1991) ja tavaramerkki LASOL oli rekisteröity (1992) luokkaan 3: tuulilasin pesuneste. Tavaramerkkiä oli kuitenkin käytetty jo pitkään (alkaen 1978) ja se oli tätä kautta vakiintunut. Kanteen nostamisen aikaan (1992) tuotteen markkinaosuus oli 42 %. Kantaja ei ollut käyttänyt Lasol-merkkiä silloin, kun vastaaja oli jättänyt tavaramerkkihakemuksensa. Muutenkaan yhtiöt eivät olleet valmistaneet samoja tuotteita, koska kantaja ei ollut käyttänyt Lasol-merkkiä tuulilasin pesunesteen yhteydessä, vaan yleispesunesteen ja ikkunanpesunesteen yhteydessä. Merkkien käyttöalojen erillisyys järkkyi vasta kun kantaja ryhtyi (1993) valmistuttamaan tuulilasinpesunestettä tavaramerkeillä KESÄ-LASOL ja TALVI-LASOL. Lisäksi tavaramerkki ei ollut sekoitettavissa kantajan toiminimeen, sillä La-So Ky -nimistä yhtiötä ei ollut enää olemassa. La-So Oy oli merkitty kaupparekisteriin vasta vastaajan tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen eikä toiminimen siirtymisestä ollut esitetty selvitystä.
KäO:n mukaan kantaja oli jossakin määrin myynyt autokemikaaleja tunnusmerkillä Laso sekä yleispesunestettä ja ikkunanpesuainetta tunnusmerkillä Lasol (vuodesta 1967 vuoteen 1986). KäO:n mukaan PRH oli hyväksyessään tavaramerkin LASOL rekisteröinnin katsonut, etteivät se ja La-So Ky:n toiminimi olleet sekoitettavissa, vaikka kysymys oli samoista tavaralajeista. Toiminimi La-So ja tavaramerkki LASOL ovat molemmat sanamerkkejä, mutta ne erosivat sekä tekstityypiltään että kirjoitustavaltaan. KäO oli myös katsonut vastaajayhtiön vakiinnuttaneen tavaramerkin pitkään jatkuneen käytön kautta eikä kantaja ollut reagoinut tähän tehokkaasti (kieltokanteen nostamisella), joten se oli joka tapauksessa menettänyt kielto-oikeutensa. Toiminimen siirtymisestä perustetulle La-So Oy:lle ei ollut esitetty riittävää selvitystä ja siten vastaaja saattoi vedota rekisteröidyn tavaramerkin osalta aikaisempaan oikeusperusteeseen kuin kantaja. Vastaajayhtiö oli siten saanut yksinoikeuden tavaramerkkiin LASOL sekä vakiinnuttamalla että rekisteröimällä. Kantajan toiminimen ja vastaajan tavaramerkin käyttämisestä ei aiheutunut sekaantumisvaaraa, koska ne eivät olleet toisiinsa sekoitettavissa. KäO oli hylännyt kanteen.
La-So Oy valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut KäO:n kanteen hylkäävää tuomiota.