-verkkolehtiTiivistelmä 14.7.2010 / IAL
P:llä oli patentti keksinnölle, joka koski sulfatointimenetelmää ei-rautametallien talteen ottamiseksi tällaisten metallien mineraaleista, mineraalirikasteista ja pasutetuista oksidisista välituotteista. P ja Outokumpu olivat (1980) neuvotelleet sopimuksesta P:n patenttioikeuksien luovuttamisesta Outokummulle. Outokumpu oli tehnyt P:lle esityksen sopimuksesta, joka ei kuitenkaan olisi merkinnyt sitä, että keksintöä olisi alettu hyödyntämään.
Sopimusluonnoksessa oli myös määräys, jonka mukaan Outokumpu oli velvollinen palauttamaan oikeudet keksintöön liittyvät oikeudet P:lle, jos Outokumpu ei kolmen vuoden aikana ollut ottanut keksintä käyttöön omassa tuotannossaan tai muuttanut tuotantolaitostaan keksinnön käyttöönottamisen edellyttämällä tavalla. Sopimusta ei ollut kuitenkaan tehty.
P oli väittänyt, että Outokumpu oli tämän jälkeen käyttänyt Kokkolan tuotantolaitoksillaan hyväksi kannepatentin mukaista keksintöä. P:n mukaan Kokkolan tuotantotehtaan sulfatoivan pasuton olosuhteet oli muutettu vastaamaan patentissa määriteltyjä ns. sulasulfatoinnin olosuhteita vuodesta 1981 lähtien. P oli vaatinut, että Outokumpu velvoitettaisiin maksamaan hänelle käyttökorvauksena kannepatentin tarkoittaman keksinnön luvallisesta käyttämisestä korvausta vuosilta 1981-1986 sekä luvattomasta käyttämisestä vuoden 1986 jälkeiseltä ajalta.
Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut näytetty, että Outokumpu olisi tehnyt nimenomaisen päätöksen tuotantolaitoksen ”ajo-olosuhteiden” muuttamiseksi kannepatentin menetelmää vastaavaksi. Vaikka Outokumpu oli kiinnostunut P:n patentin mukaisen menetelmän käytöstä, tehtaan ajotapaa ei ollut koejaksoja lukuun ottamatta käytetty hyväksi tehtaan tuotannossa. Ns. sulakalvosulfatointi ei käräjäoikeuden asiantuntijoiden lausunnon mukaan ollut voinut toimia merkittävässä laajuudessa kobolttitehtaan pyörrepatjareaktorissa.
Käräjäoikeuden mukaan Kokkolan tehtaan sulfatoivassa pasutossa ei ollut siirrytty aiemmin käytetystä ajotavasta poiketen soveltamaan riitapatentin suojaamaa sulasulfatointimenetelmää, eikä prosessia ollut ryhdytty ohjaamaan kannepatentista johdetun ajotavan mukaisesti kontrolloiden prosessia erityisesti vesiliukoisien natriumin ja raudan analyysiin perustuen. Koboltin ja nikkelin sulfatoitumisasteiden ja saantojen olennainen parantuminen oli käräjäoikeuden mielestä johtunut ainakin osittain investoinneista, jotka olivat parantaneet raaka-ainesyötön tasaisuutta ja prosessin ohjaukseen ja hallintaan vaikuttavia tekijöitä.
Käräjäoikeus oli hylännyt kanteen.
P valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka alensi P:n maksettaviksi tulevia Outokummun oikeudenkäyntikuluja, mutta pysytti käräjäoikeuden ratkaisun muilta osin.